Stephen King: Tervetuloa Joylandiin

Takakannen teksti oli houkutteleva ja nappasin kirjan mukaani kirjastosta ajatellen Hämärän jälkeen –lukuhaastetta. Kuvitelmissani oli, että kaikki Kingin kirjat ovat kauhukirjallisuutta. Aloitin kirjan lukemisen hieman varauksellisesti, mutta se vei mennessään. Jossakin 100 sivun kohdalla aloin epäillä kirjan kauhupuolta. No… Kirjan genre olikin ihan muuta, mutta lukukokemuksena aivan huippu.

Dev on 21 vuotias opiskelija, joka seurustelee Wendyn kanssa ja työskentelee ruokalassa. Kesä oli lähestymässä ja Wendy muuttamassa kesäksi toiselle paikkakunnalle töihin. Dev ei halunnut viettää kesää jälleen luuttuamalla kahvilan lattioita, kun tyttöystävä piti hauskaa toisessa kaupungissa. Sattumalta hän saa käsiinsä lehden, jossa on työpaikkailmoitus, työpaikasta taivaassa!

Hän ei voi jättää noin houkuttelevaa tilaisuutta käyttämättä. Dev pääsee haastatteluun ja tutustuessaan Joylandiin paikan ennustaja ennustaa hänelle. Samalla reissulla hän saa kuulla tarinan murhasta joka tehtiin huvipuistossa muutama vuosi aikaisemmin. 

Dev saa työpaikan ja on kuin luotu työskentelemään Joylandissa, paikassa jossa myydään hauskaa. Hän viettää elämänsä parasta kesää, vaikka asiat Wendyn kanssa eivät sujukaan suunnitellusti. Kummitusjunassa tapahtunut murha kummittelee hänen mielessään ja varoituksista huolimatta hän ei voi pysyä poissa junasta….

Kirja vei mennessään. Pidin erittäin paljon Kingin tyylistä kirjoittaa. Jossakin vaiheessa huomasin itsekin iskeväni silmää, kun kirjan henkilöt näin tekivät. Kirjan teksti vain soljui eteenpäin. Se ei tuntunut jännäriltä sen enempää kuin odottamaltani kauhulta. En edes jäänyt kaipaamaan jännitystä kirjan alkupuolelle. Lopun jännitys oli riittävä ja nivoi kesän tapahtumat hyvin yhteen. Kirjan loppu oli todellinen yllätys. Vaikka koko kirjan odotti murhaajan ilmestyvän, niin en mitenkään osannut odottaa tai arvata kirjan lopputulosta. 

Ehkä tämän kirjan rohkaisemana uskaltaudun ottaa käteen myös sen kauhukirjan. 

 Stephen King: Tervetuloa Joylandiin

Joyland 2013

suom. Kristiina Vaara 

Tammi 2015, s. 288

Matti Niskanen: Hakukone haltuun – tehosta tiedonhakutaitojasi internetissä

Lähes jokainen etsii joskus jotakin tietoa netistä. Voin vain suositella tämän kirjan lukemista kaikille. Päätin jossakin vaiheessa, etten tekisi postauksia tietokirjoista tai opintojen takia lukemistani kirjoista. Nyt teen kuitenkin poikkeuksen. Tämä kirja vain sattui osumaan silmääni kävellessäni tänään koulun kirjastossa ja jäin sitten selailemaan sitä. Ennen kuin huomasinkaan, olin istunut alas ja lukenut koko kirjan. 

Lyhyt, vähän tekstiä, nopea lukea ja äärettömän mielenkiintoinen. Kirja perehdyttää hakukoneiden maailmaan. Alkuun kirjassa käydään läpi, miten Internetin hakukoneet toimivat. Tämän jälkeen perehdytään hakuoperaattoreiden tehokkaaseen käyttöön. Kappaleessa tuli esille paljon sellaisia hakukeinoja, jotka olivat itselleni aivan uusia.  Kuinka suljetaan osa hakutuloksista pois hausta ja kuinka etsitään samankaltaisia sivuja. Tai se, että googlen avulla on mahdollista löytää joltakin sivulta laajempi tulos kuin sivuston oman hakutoiminnon kautta. Lisäksi kirja antaa tietoa muista hakukeinoista sekä googlen työkaluista ja omista asetuksista. 

Tajusin, kuinka noviisi olen tiedon etsimisessä Internetistä. Google on ollut jo kauan käytössä lähes päivittäin ja olen kuvitellut kuinka helposti sieltä löytää tiedon. Vasta tämän kirjan luettuani tajusin, että olisin voinut löytää paljon enemmän paljon helpommalla. Minun pitäisi aloittaa opinnäytetyöprosessini tämän kevätlukukauden aikana ja olen todella onnekas, että törmäsin tähän kirjaan nyt enkä vasta myöhemmin. 

Matti Niskanen: Hakukone haltuun – tehosta tiedonhakutaitojasi internetissä

Finn Lectura 2013, s.95

Veera Nieminen: Avioliittosimulaattori

Tämän kirjan nappasin kirjastosta mukaani jälleenkerran sieltä palautetuista kirjoista. Kannen tai nimen perusteella en olisi kirjaa hyllystä valinnut, mutta onneksi jaksoin lukea takatekstin. Kirja vaikutti mielenkiintoiselta ja vielä kun luvattiin, että ainakin lukijalla on lystiä, niin kirja päätyi mukaani.

Kirja kertoo itäsuomalaisesta Ainosta, joka messuilla rakastuu ensisilmäyksellä Jussiin. Aino päättää saman tien jättää nykyisen miesystävänsä ja muuttaa Jussin kotitilalle Länsi-Suomeen. Tilalla Jussin lisäksi asuvat tämän pikkuveli, isä ja setä. Itäsuomalainen rempseä Aino vain nauraa tiedolle ja on varma sopeutumisestaan minne tahansa. 

Aino saapuu tilalle kuukaudeksi, mutta Jussi ei kiireiltään ole ottamassa häntä vastaan. Sen sijaan pihan poikki häntä vastaan kävelee vanhempi mies. Aino odottaa tyypilliseen tapaansa lapa ojossa ja reipas hymy naamalla.

”Kaveri tarttuu käteeni ja vilkaisee nopeasti silmiini. Niin nopeasti, etten lopulta ole varma, vilkaisiko se sittenkään. Sitten se tarttuu toisella kädellään hattunsa lippaan ja mörisee jotain. Uggologoi? Voi helvetti, meillä on ongelma, meillä on katsekontaktiongelma ja meillä on yleinen käytöstapa ja –kulttuuriongelma. Lisäksi meillä on nyt se ongelma, että me emme tiedä, onko tämä Jussin isä vai setä vai kenties joku satunnainen ohikulkija tai linnanvouti.” (s. 14)

Aino asettuu nopeasti taloksi, mutta talon tapoihin onkin sitten vaikeampi tottua. Tiskikonettakaan hän ei tunnu osaavan täyttää oikein ja kaupasta ostetusta kääretortusta on muodostumassa vieläkin suurempi ongelma. Kaiken lisäksi on se kielimuuri…

” Tajuan näyttäväni idiootilta, mutta jos keskittymiseni herpaantuu hetkeksikään, menetän otteeni noista puolikkaista sanoista ja koko tarina karkaa. Sitten vaikutan idiootilta, joka ei ymmärrä puhetta. Nyt vaikutan vain idiootilta, jolla on suuria vaikeuksia ymmärtää puhetta. ” (s.47)

Hiljalleen Aino alkaa sopeutua myös talon tavoille, mutta koti-ikävälle hän ei voi mitään. Puhelias itäsuomalainen kaipaa juttuseuraa ja sitä hän saa kun hänen ystävänsä yöpyvät tilalla. Taloon saadaan ääntä ja elämää kun kolme itäsuomalaista naista vaihtaa kuulumisiaan. Ystäviensä lyhyen vierailun aikana Aino tajuaa kuinka on jo tottunut talon hiljaisuuteen ja kaipaa sitä. Hän pelästyy, onko hänestäkin tulossa samanlainen jörö kuin Erkki-sedästä…

Niemisen esikoisteos oli aivan huikea ja sitä lukiessa sai todella nauraa. Pidin hänen kirjoitustyylistään ja kirjan huumorista. Tämä oli pitkästä aikaa sellaisia kirjoja, jota oli pakko lukea ääneen tuolle toisellekin puoliskolle. Samaistuin Ainoon ja tämän kohtaamiseen Jussin sukulaisten kanssa. Ensimmäiset tapaamiseni oman appiukkoni kanssa muistuttivat kirjan kertomusta.  Toistaiseksi Niemiseltä ei ole tullut enempää kirjoja, mutta kun niitä tulee, luen varmasti. 

Veera Nieminen: Avioliittosimulaattori

Tammi 2013, s.267.