Veli Salin: Lauri Törni: Vaarallinen tehtävä

Kirjan valitsin lähinnä Törnin vuoksi. Olen kuullut paljon juttuja tästä sotasankarista, mutta en ole koskaan aikaisemmin lukenut mitään hänestä. Kirjassa luutnantti Törni sai vaarallisen tiedustelutehtävän lokakuussa 1942. Hänen tulis selvittää venäläisten ryhmittymät, kerätä mahdollisimman paljon tietoa ja mahdollisuuksien mukaan ottaa vanki. Tehtävää varten Törni kokosi kahdeksan hengen joukon nuorista talvisodan taistelijoista mukaansa. Radistit ja venäjää osaavat olivat etusijalla vapaaehtoisista valittaessa.


Ennen tiedusteluretkelle lähtöä sotilaat harjoittelivat päivittäin rajan takana tarvittavia taitoja. Kaikki toiminta hiottiin Törnin silmien alla täydellisyyttä hipovaksi. Tiedusteluretki tulisi olemaan myös fyysistä kuntoa vaativa, joten myös tätä kohennettiin jokaisen osalta ennen matkaan lähtöä. Kaikkea ei harjoittelussakaan osattu ottaa huomioon. Muun muassa heti matkaan lähdössä koitui ongelmia painavista repuista. Pienillä vanerisilla pioneeriveneillä oli harjoiteltu huolella, mutta ilman ylimääräistä painoa. Reppujen tuoma ylimääräinen paino upotti pienen veneen.

Matka vihollislinjojen taakse alkoi Voljärven ylityksellä sekä vaativalla reitillä Stalinin kanavaa pitkin läheltä venäläisten miehittämiä saaria ja rantoja. Partio leiriytyi röyhkeän lähelle venäläisten leiriä, mutta tiedustelujensa perusteella eivät olleet huolissaan löytymisestään. Leiriytymisen jälkeen alkoivat tiedustelut venäläisten liikkeistä ja ryhmittymistä. Vangin saamisessa tuli ongelmia ja suomalaiset joutuivatkin lähitaisteluun, ensimmäiseen taisteluunsa ylitettyään rajan. Vangilta saadut tiedot saivat kunnianhimoisen Törnin suunnittelemaan lisää tiedustelutehtäviä ja mahdollisimman suuren tuhon taakse jättämistä.

Suunnitelmien hankaluus huomattiin ja niitä muutettiin toteuttamiskelpoisemmiksi ennen paluuta. Tiedustelut uusiin kohtiin onnistuivat, mutta nyt venäläiset jo tiesivät suomalaispartiosta. Kotimatkalle oli lähdettävä heti, ennen kuin venäläisten koirat tai lentokoneet havaitsisivat sissit. Venäläiset osasivat odottaa suomalaisten yritystä palata järven yli, joten heitä odotettiin saarilla. Valonheittimet ja -raketit valaisivat mustaa järvenpintaa suomalaisten pyrkiessä takaisin kotimaahan. Kirkkaassa valossa veneet oli myös helppo havaita.

Kirjan kertomus perustui Törnin raporttiin vaarallisesta partiomatkasta syksyllä 1942. Tapahtumat kuvataan melko yksityiskohtaisesti ja kertomus on mielenkiintoinen. Itse en kokenut kuitenkaan suurtakaan jännitystä suomalaisten joutuessa tiukkaankaan tilanteeseen. Jotenkin kerrontatapa jäi hieman vaisuksi kuvailluissa, joissa sissit kohtasivat venäläisiä. Tarkemmat kuvailut sisseistäkin jäivät hyvin vähäisiksi. Kotipaikka tuli jokaisesta heti kirjan alussa selville, mutta sen tarkempia tietoja ei juurikaan tullut esiin.

Sisseistä sai melko röyhkeän kuvan kirjassa ja venäläisistä taas pelkurimaisen ja osaamattoman. Tiedä sitten katsellaanko jälleen asioita sinivalkoisten lasien läpi. Joka tapauksessa suomalaiset sissit olivat kovahermoisia toimiessaan noin lähellä venäläisten miehityksiä. En oikein osaa kuvailla Törnistä saamaani kuvaa. Toisaalta hyvin taitava sotilas, mutta toisaalta ylimielinen sotahullu. Hänen johtamistaitonsakin ovat kirjassa hieman ristiriitaisia. Miehet arvostavat häntä ja kuuntelevat tätä, mutta muun muassa lopussa yksi vastustaa selvää käskyä kyseenalaistaessaan Törnin toiminnan. Mielenkiinnolla silti aijon tutustua enemmänkin Törnistä kertovaan sotakirjallisuuteen.

Osallistun tällä kirjalla Ihminen sodassa -haasteeseen.

Veli Salin: Lauri Törni:Vaarallinen tehtävä
Revontuli 2009, s. 187