torstai 17. heinäkuuta 2014

Leena Lehtolainen: Kun luulit unohtaneesi

Sain kirjan aikoja sitten lahjaksi ja luin sen silloin. Aikaisemmalla lukukerralla en edes ymmärtänyt kirjassa käsiteltyjä asioita ja muistan sen olleen tylsä. Eipä tuo vieläkään ole tyyliltään suosikkejani, mutta kirjana se on silti hyvä. Nyt pidin erityisesti kirjoitustavasta, jonka kepeys oli hyvä vastakohta kirjan ikävimmillekin aiheille.

Jokainen kirjan luku oli sidottu edelliseen lauseella, joka jatkui edellisen luvun viimeiseltä sivulta seuraavan luvun ensimmäiselle. Pidin todella tästä tavasta. Varsinkin kun jokaisella luvulla oli eri kertoja. Kertojan nimi mainittiin luvun numeron yhteydessä. Voisi luulla kertojan vaihtumisen kesken lauseen sekoittavan tarinaa, mutta näin ei ainakaan itselle käynyt. Vasta tätä kirjoittaessa, tajusin kirjan alkaneen ja päättyneen samoihin sanoihin. Mietinkin mitä kaikkea muuta minulta on jäänyt huomaamatta.

"Kaikki on mahdollista."

Olen jättänyt Lehtolaisen tuotannon tuon ensimmäisen lukukokemuksen jälkeen täysin taka-alalle. En ole tarttunut edes Maria Kallio -kirjoihin, jotka voisivat olla enemmän makuuni. Useaan otteeseen olen joutunut jo toteamaan ettei ennakkoluuloken ja ensivaikutelmien kannata antaa vaikuttaa lukukokemuksiin. En tiedä tulenko lukemaan muuta Lehtolaisen tuotantoa, mutta syyt jättää lukematta ovat vähentyneet tämän kirjan jälkeen.

Katjan ollessa aivan pieni hänen enonsa Rane tappoi pappan. Näin kaikki on hänelle aina kertonut, mutta onko se totuus? Myöhemmin vankilassa Rane tappoi itsensä, mutta ei koskaan tunnustanut tappaneensa Katjan isoisää. Mummonsa hautajaisissa hän vihdoin kaivaa Ranen vankilasta lähettämät kirjeet saadakseen selville totuuden, jota on epäillyt jo pitkään. Muu perhe ei ilahdu vanhojen asioiden kaivelemisesta tai hänen asuntonsa sijainnista lähellä vankilaa, jossa Rane oli vangittuna.

Varsinaisesti kirjassa Katja ei juurikaan selvitä asioita. Hän pyrkii satunnaisesti tiedustelemaan asioita äidiltään, tädiltään Saralta ja toiselta enoltaan Veikolta. Kukaan ei kuitenkaan ole valmis keskustelemaan yön tapahtumista. Samanaikaisesti menneisyyden perhetragediasta edelleen kärsivä perhe pykii selviytymään elämässä eteenpäin. Katjan elämän täyttää yritys kirjoittaa gradu loppuun kamppaillessa eroon bulimiasta ja alkoholiongelmista. Hänen veljensä on menettänyt kaiken ja menestys it-alalla on vaihtunut taksin kuljettamiseen ja asumiseen äidin luona.

Katjan ja Kaitsun äiti on eronnut lasten ollessa aivan pieniä ja kirjakaupan myyjänä mielummin pakenee kirjojen maailmaan. Hän on melko mitäänsanomattoman harmaan oloinen henkilö kirjassa. Tämän sisko Sara sen sijaan on hyvinkin erilainen kuin muut. Minä minä minä -asenne ja huomion hakeminen  alkaa hyvin nopeasti ärsyttämään. Hänellä on kuitenkin selkeä rooli kirjassa ja täysin ymmärrettävä henkilö sekottamaan perheen elämää.

Itse pidin Katjan kirjailija enosta Veikosta. Tämä on paennut kauaksi muista mökkiinsä kirjoittamaan. Kriitikoiden mukaan jokainen hänen kirjoittamansa kirja heijastaa tuon yön tapahtumia, josta ei haluta puhua. Mielenkiintoinen käänne erakkoluonteessa tapahtuu Veikon hankkiessa koiranpennun. Ensimmäistä kertaa elämässään hän joutuu huolehtimaan jostakin muustakin kuin itsestään.

Kirja tuo mielenkiintoisella tavalla ilmi 25 vuotta sitten tapahtuneen tragedian vaikutukset koko perheeseen ja heidän nykyiseen elämäänsä. Katja muistaa lopulta yön tapahtumat, jolloin hänen isoisänsä kuoli ja saa selvyyden mitä oikeastaan sinä yönä tapahtui. Toisiin tällä on suurempi vaikutus kuin toisiin kirjan henkilöistä...

Leena Lehtolainen: Kun luulit unohtaneesi
Tammi 2002, s. 340




tiistai 1. heinäkuuta 2014

Denise Mina: Ampiaiskesä

Onneksi annoin Minan kirjoille vielä mahdolllisuuden. Ampiaiskesä oli mielestäni huomattavasti parempi kuin aikaisemmin lukemani yksin yössä. Kirjoitustyyli oli tietenkin hyvin samanlainen, mutta siihen oli jo tottunut ja aikaisemmin häirinneet asiat eivät enää juuri haitanneet.

Kirja jatkoi rikosylikonstaapeli Alex Morrown tutkimuksia. Hän on saanut asiat selvitettyä miehensä kanssa ja odottaa kaksosia. Odotin innokkaasti lisää Alexin sukulaisuussuhteiden sekoittumista tutkimuksiin, mutta tässä kirjassa niille ei annettu juurikaan jalansijaa. Hänen yksityiselämästään ei ole juuri kirjoissa kerrottu, mutta tuon vähänkin odottaa koko ajan sekoittuvan jollakin lailla tutkimuksiin. Minut on täysin koukuttanut tämä "hyvä sisko - paha veli" -asetelma. Alexin velipuoli on kuvattu kirjassa rikolliseksi, jota Alex ei halua elämäänsä. Kirjan lopussa hän kuitenkin aikoo suostua palvelukseen, jota hänen veljensä on pyytänyt. Enempää siitä ei sitten kerrottukaan. Suunnitelmani jättää tämän kirjailijan kirjat täysin taka-alalle on alkanut pahasti rakoilla.

Tapahtumat alkavat kun Glasgow'n hienostoalueella lapsuudenkodissaan murhataan raa'asti prostituoituna toiminut Sarah Erroll. Lähes samaan aikaan Kentissä miljonääri hirttää itsensä. Kaukana toisistaan tapahtuneiden kuolemantapausten välillä alkaa löytyä hiljalleen yhdistäviä tekijöitä. Molemmat kuolleet ovat tunteneet toisensa hyvin. Raa'an surman takana näyttäisi olevan Alexin lapsuudenystävän kaksi lasta. Ainakin Alexin esimiehen mielestä. Kaiken keskellä poliisiasemalla on kapinahenkisyyttä ja Alex pyrkii pysymään poissa ristitulesta.

Kirjassa on hieno tarina sisäoppilaitokseen suljetusta nuoresta pojasta, joka ei ollut kotona kokenut rakkautta. Hän oli tuntenut riittämättömyyttä ja pelkää nolaavansa itsensä ja näin saavansa epäilyttävän maineen. Viimeisenä pisarana hänen isänsä nitistää hänet, tuhoaa hänen minuutensa... Nuoren pojan on kasvettava aikuiseksi ja kohdattava jälleen perheensä.

Olin täysin yllättynyt, että pidin kirjaa lopulta todella hyvänä. Tartuin siihen hieman hällä väliä asenteella, mutta lupaava alku vei heti mennessään. Omia suosikkejani eivät ole kirjat, joissa murhaaja tiedetään alusta alkaen, mutta loppu pelasti kaiken. Odotin hieman vaisua loppua tapahtumien selvittyä, mutta se oli kaikkea muuta. Parin viimeisen lyhyen kappaleen aikana selviää, mitä kullekin kirjan hahmolle on tapahtunut ja kuitenkin se vielä kääntää kaiken päälaelleen. Loistava lopetus kirjalle.

Osallistun tällä  Lukuiloa perhoslaaksossa -haasteeseen.

Denise Mina: Ampiaiskesä
The End of the Wasp Season 2011
suom. Juha Ahokas
Like 2012, s. 397