Ann Rosman: Majakkamestarin tytär

Majakkamestarin tytär on Rosmanin esikoisteos, joka aloittaa rikostutkija Karin Adlerista kertovan dekkarisarjan. Luen harvoin kirjojen takatekstejä ja usein valitsenkin kirjat pelkän kannen perusteella. Tästä syystä myös Rosmanin kirjat on tullut luettua väärässä järjestyksessä, mutta ei se juuri vaikuttanut lukukokemukseen. Viime vuoden puolella luin jo uusimman Porto Francon vartijan, joka kertoi myös Adlerin tutkimuksista.

Karin Adler saa ensimmäisen tapauksensa hoidettavakseen kun pieneltä saarelta Mastrandin kupeesta löytyy ruumis. Saarella kunnostettavan vanhan majakanvartijoiden ruokakellarin seinä romahtaa ja toiselta puolen paljastuu osa kellaria sekä muumioitunut ruumis. Nopeasti selviää ruumiin henkilöllisyys ja kuolinsyy. Pian myös selviää, että murhasta on kulunut niin paljon aikaa että rikos on jo vanhentunut. Tapahtuu kuitenkin toinen murha ja selviää, että murhat liittyvät toisiinsa.

Kirjassa kulkee useampi tarina rinnakkain. Tietenkin Adlerin tutkimuksista ja yksityiselämästä kertova tarina, kuolleen miehen Arvidin, von Langerin perheen, saksalaisen Markuksen, joka oli Ruotsissa etsimässä vanhempiaan sekä Putten ja Anitan aarteenmetsästys tarina. Lähes koko kirja  tuntui tästä syystä hirveän sekavalta. Lyhyitä pätkiä jokaisesta vuorollaan. Tarinoihin oli jätetty aukkoja sinne tänne ja se vain ruokki mielikuvitusta omalla kohdallani.Nämä kaikki kertomukset liittyivät varsinaisesti vasta aivan lopussa yhtenäiseksi kertomukseksi. Tapa jolla tarinat kietoutuivat lopulta yhteen oli hieno. Lukiessa yritin useampaan kertaan saada yhdistettyä kertomuksen eri palaset, mutta se oli lähes mahdotonta. Päättelykykyni ei vain riittänyt siihen.

Adlerin elämä kokee heti kirjan alussa käänteen kun pitkäaikainen kihlaus Göranin kanssa purkautuu. Hän muuttaa yhteisestä kodista veneeseen asumaan. Veneessä asuessaan hän on aivan tapahtumien keskipisteessä ja sattumalta ystävystyy tapahtumien kulussa oleellisesti mukana olevien ihmisten kanssa. Vaikka kirjan päähenkilönä toimii Adler, on sivuhenkilöitä niin runsaasti ettei hänestä juuri saa kunnon otetta. Kahden hänen tutkimuksistaan kertovan kirjan lukemisen jälkeen en ole vielä saanut hänestä juurikaan mitään irti. Harmi sinänsä, kirjat ovat muuten olleet erittäin viihdyttäviä...

Ann Rosman: Majakkamestarin tytär
Fyrmästarens dotter 2009
suom. Anu Koivunen
Bazar 2011, s,335

Jennifer Lee Carrell: Shakespearen salaisuus

Harvardin yliopistossa tohtoriksi väitelleen Jennifer Lee Carrell:n alaa on Englannin ja Amerikan kirjallisuus. Hän on toiminut myös teatteriohjaajana. Myös kirjan päähenkilö Kate Stanley on amerikkalainen kirjallisuuden tutkija, joka on erikoistunut Shakespeareen. Globe teatterissa Lontoossa hän on ohjaamassa näytelmää Hamlet.

Katen entinen professori Roz ilmestyy teatterille yllättäen ja  tuo hänelle lahjan. He eivät ole olleet missään yhteyksissä kolmeen vuoteen. Roz saa suostuteltua Katen tapaamaan hänet myöhemmin illalla, mutta ei koskaan saavu paikalle. Odottaessaan korkealla Parliament Hillillä hän näkee savupatsaan kohoavan sieltä missä Globe sijaitsee. Päästyään viimein takaisin teatterille löytyy professori kuolleena eräästä aitiosta.

Kate on illan aikana huomannut mishahmon seuraavan häntä ja kotiin viimein palatessaan sama hahmo näkyy ikkunassa. Hän pakenee näyttelijätuttavansa luo turvaan, mutta on jo tempautunut mukaan hurjaan seikkailuun. Rozilta saamastaan lahjasta hän löytää vihjeitä, jotka johtavat hänen entiseen opinahjoonsa Harvardiin.

Shakespearen  henkilölisyyden selvittämiseksi ja kadonneen käsikirjoituksen löytämiseksi Kate joutuu useammin kuin kerran hengenvaaraan matkatessaan maasta toiseen. Seuratessaan Rozin jättämiä vihjeitä hänelle selviää uusia asioita vanhoista tuttavistaan ja hän ei voi lopulta enää olla varma kehen ja mihin voisi luottaa.

Aiheen kirjalle Carrell oli keksinyt jatko-opintojensa alkuvaihessa Harvardissa. Hänellä kesti yli kymmenen vuotta päästä alkuun kirjoittamisessa, mutta lopputulos oli loistava. Seuraahan kirja hyvin vahvasti monen muun kirjan tavoin samaa kaavaa. Joku jättää vihjeen ennen kuolemaansa ja vihjeen saaja lähtee selvittämään asioita. Tämä tarina oli kuitenkin kiedottu erittäin hienolla tavalla Shakespearen tarinoiden ja historian pyörteisiin.

Vaikka kirjassa on jonkin verran toistoa, ei se haittaa lukukokemusta. Osasin jo ennalta odottaa, että vihjeet ja uudet löydökset eivät veisi suoraan etsityn tiedon luokse, vaan niitä tulisi lisää ja lisää ja lisää... Itseäni kirjassa koukutti eniten Shakespearen elämän ja henkilöllisyyden tutkiminen. Oli tietenkin ymmärrettävä ettei kirjassa olleet tiedot olleet totta, mutta täysin aiheesta tietämättömänä se ei haitannut. Pikemminkin se herätti mielenkiinnon. Olen jostakin kumman syystä kuvitellut Shakespearen tuotannon aina tylsäksi, mutta ilmeisesti se on ollut väärä käsitys ja tuotanto olisi tutustumisen arvoista.

Jossakin vaiheessa päähenkilö Kate alkoi tuntua todella sinisilmäiseltä. Useat Shakespeare asiantuntijat, ihailijat ja keräilijät ojensivat auttavan kätensä niin rahan, suhteittensa kuin tietojensa suhteen. Missään vaiheessa hän ei epäillyt auttajiensa motiiveja. Vanhan professorinsa salamyhkäisyys asiassa ei tehnyt hänestä varovaista, vaan hän kertoi hyvinkin helposti ihmisille tutkimuksistaan ja löydöistään. Tämä lähinnä ihmetytti ja hieman huvitti lukiessa.

Tapahtumat jakautuivat sopivassa suhteessa ennalta arvattaviin asioihin sekä täysin yllättäviin juonenkäänteisiin. Varsinkin lopun tapahtumat pääsivät jälleen kerran yllättämään täysin. Olin tosin jo melko aikaisessa vaiheessa epäillyt syyllisiä oikeiksi, mutta tarinan edetessä vaihdoin harmikseni epäiltyä...

Jennifer Lee Carrell: Shakespearen salaisuus
Interred with Their Bones 2007
suom. Laura Jänisniemi
Bazar 2010, s. 524

Daniëlle Hermans: Tulppaanimurhat

Frank Schoellerin ovikello soi keskellä yötä. Oven takana on poliisi, jolla on asiaa hänen veljenpojastaan. Myöhemmin samana yönä veljenpoika Alec saa soiton Frankilta ja pyytää kotiin. Alec huomaa heti jonkin olevan vialla ja lähtee heti. Päästyään perille, hän löytää Frankin kidutettuna kuoleman kielissä. Ennen kuolemaansa Frank ehtii antaa Alecille vanhan kirjan, jota ei saa antaa poliisille. Ennen poliisien saapumista Alec piilottaa kirjan ja väittää Frankin olleen jo kuollut kun hän saapui paikalle. Hautajaisissa Alec vannoo etsivänsä murhaajan. 

Frankin antama kirja on 1600-luvulla valmistettu tulppaanikaupan luettelo. Harvinainen kirja johdattaa Alecin vanhojen ystäviensä luokse Hollantiin tulppaanien jäljille. Alecin ollessa nuori, hänen vanhempansa kuolivat ja Frankista tuli hänen huoltajansa. Selvittäessään kirjan merkitystä ja yhteyttä setäänsä, Alec huomaa kuinka huonosti hän on tuntenut tämän.

Tapaukseen on sotkeutunut myös muita Frankin tuttuja, jotka ovat myös vaarassa. Juuri kun Alec on aikeissa tavata miehen, jolta voisi saada selvyyttä Frankin tekemisiin, löytyy mies kuolleena. Samalla Alec tapaa kuolleen miehen tytärpuolen Taran. Tämä on kauhuissaan ja pelkää henkensä puolesta. Hän ei ymmärrä kuka olisi halunnut murhata hänen isäpuolensa. Alecin epäilykset kuitenkin heräävät Taran suhteen.

Pidin kirjasta! Se oli nopealukuinen ja juonenkäänteet veivät mennessään. Siitäkin huolimatta, että juoni oli hyvin samantapainen kuin monessa muussakin kirjassa. Joku murhataan ja hän jättää jollekin toiselle vihjeen jostakin. Tämä alkaa selvittään vihjettä ja ajautuu hengenvaaraan. Murhaaja puolestaan lähtee jahtaamaan kaikkia, jotka tietävät asiasta jotakin. Tämä kirja pääsi yllättämään vielä aivan viimeisilläkin sivuilla. 

Tarinaan yhdistetyt tulppaanit ja niiden historia toivat uutta mielenkiintoista ulottuvuutta. On hienoa, että tapahtumat ja ihmiset pohjautuvat osittain todellisuuteen ja historiaan. Tämä tekee kirjasta entistä mielenkiintoisemman. Hermans on onnistunut mielestäni loistavasti yhdistämään kaksi erillistä kertomusta. 1600-luvulta murhalla alkanut tarina sulautuu hienosti tämän päivän tarinaan. Niiden yhteys rakentuu pikku hiljaa ja melkein 400-vuotta vanhat tapahtumat vain pohjustavat kirjan varsinaista kertomusta, eikä vie tästä liikaa huomiota.

Kirjan hahmot eivät puolestaan antaneet paljoa. Pieni kolmiodraama sekoitettuna tarinaan, ei tuonut siihen varsinaisesti mitään lisää. Sen olisi yhtä hyvin voinut jättää myös pois. Tai vaihtoehtoisesti hyödyntää se paremmin tapahtumien kulussa. Tässä en huomannut sillä olevan mitään vaikutusta tapahtumiin. Häiritseväksi jäikin, etteivät kirjan hahmot reagoineet juurikaan asiaan. Hahmoista olisi varmasti saanut myös enemmän irti, kuin niistä kirjassa nyt otettiin. 

Jään mielenkiinnolla odottamaan Hermansin muuta tuotantoa.

Daniëlle Hermans: Tulppaanimurhat

Het tulpenvirus 2010

suom. Sanna wan Leeuwen

Bazar 2012, s.  332

Ann Rosman: Porto Francon vartija

Vuonna 1793 nuori Agnes on joutumassa pakkoavioliittoon Bryngel Srtömtiernan kanssa. Tähän asti Agnes oli saanut työskennellä isänsä omistamassa traaninkeittämössä. Hän oli opetellut lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan, puhui kahta kieltä ja hoiti suuren osan traaninkeittämön kirjanpidosta. Tämä teräväpäinen tyttö joutuisi kuitenkin luopumaan kaikesta tästä avioliiton myötä, sillä hänen tulevan miehensä mielestä naisen paikka on kotona. Kauhukseen Agnes kuulee kammottavia huhuja Bryngelin edellisestä vaimosta ja toivoo voivansa kääntää vielä isänsä pään naimakauppojen suhteen.

Epätoivo saa nuoren naisen lopulta karkaamaan kotoa mieheksi pukeutuneena, sillä naisena hän ei voisi yksin matkustaa. Hän saa järjestettyä itselleen laivakyydin Marstrandin vapaasatamaan. Tuonne rikollisten turvapaikkaan, jonne pääsivät kaikki paitsi ne joiden rikos oli riistänyt toisen hengen tai kunnian.  Nuoreksi mieheksi, Agne Sundbergiksi, pukeutuneenakin alku on hankalaa. Hän onnistuu kuitenkin hollannin kielen taitojensa ansiosta saamaan myymälä-apulaisen paikan Widellin myymälästä. Rikollisten asuttamassa vilkkaassa satamakaupungissa kaikki toiminta ei kestä päivänvaloa ja Agne joutuu moneen vaaraan. Kotiin hän ei kuitenkaan voisi palata...

Pari sataa vuotta myöhemmin Göteborin kasvitieteellisen yhdistyksen retkeläiset löytävät Klöverönin saaren suosta naisen ja vastasyntyneen lapsen ruumiit. Tapausta tutkimaan kutsutaan Karin Adler, joka on lähistöllä purjehtimassa. Selviää, että ruumiit ovat olleet suossa hyvin kauan ja tutkimukset lopetetaan. Karin kuitenkin haluaisi selvittää ketkä suosta löydettiin, jotta nämä voitaisiin haudata oikeilla nimillään.

Samanaikaisesti saaren toisessa osassa Bremsegårdenin tilalla käydään taistelua sisarusten kesken, jotta suvussa pitkään ollutta kesänviettopaikkaa ei myytäisi. Vendelan mielestä tila tulisi säilyttää, sillä siihen kuului suunnattomasti muistoja. Saari ja tila toimivat loistavana pakopaikkana kaupungin ongelmista hänelle ja teini-ikäiselle ongelmia puoleensa vetävälle pojalleen Charlielle. Vendelan veli Rickard puolestaan on taipunut vaimonsa tahtoon myydä tila. Heidän lisäkseen tilalla on aina asunut Astrid, jonka elämään myynti tulisi myös vaikuttamaan. Vendela ja Astrid yrittävät viimeisenä keinona selvittää onko enää mitään tehtävissä kauppojen estämiseksi...

Kolme tarinaa kulkee kirjassa rinnakkain. Kaikissa tapahtumat etenevät omia polkujaan ja vasta lopussa nivoutuvat yhteen.  Mielestäni oli outoa, että rikoskonstaapeli Karin Adlerista kertovassa kirjassa ei hänestä juuri kerrottu.Kirjasarjan päähenkilö seikkaili kirjassa korkeintaan yhden neljänneksen verran, jos sitäkään. Jokainen kappale oli jaettu kahteen osaan, joista toisessa keskityttiin Agnekseen ja toisessa joko Karinin tutkimuksiin tai Bremsegårdenin tilan tapahtumiin. Pääpaino kirjassa oli selkeästi 1700-1800 luvun vaihteeseen sijoittuvassa Agneksen elämässä.  Ei sillä, tarina vapaakauppasataman vilskeestä ja rantarosvoista oli mielenkiintoinen, mutta dekkarilta odotin jotain aivan muuta.

Ann Rosman: Porto Francon vartija
Porto Francos väktare,2011
Bazar 2013, s. 371