Stephen King: Tervetuloa Joylandiin

Takakannen teksti oli houkutteleva ja nappasin kirjan mukaani kirjastosta ajatellen Hämärän jälkeen –lukuhaastetta. Kuvitelmissani oli, että kaikki Kingin kirjat ovat kauhukirjallisuutta. Aloitin kirjan lukemisen hieman varauksellisesti, mutta se vei mennessään. Jossakin 100 sivun kohdalla aloin epäillä kirjan kauhupuolta. No… Kirjan genre olikin ihan muuta, mutta lukukokemuksena aivan huippu.

Dev on 21 vuotias opiskelija, joka seurustelee Wendyn kanssa ja työskentelee ruokalassa. Kesä oli lähestymässä ja Wendy muuttamassa kesäksi toiselle paikkakunnalle töihin. Dev ei halunnut viettää kesää jälleen luuttuamalla kahvilan lattioita, kun tyttöystävä piti hauskaa toisessa kaupungissa. Sattumalta hän saa käsiinsä lehden, jossa on työpaikkailmoitus, työpaikasta taivaassa!

Hän ei voi jättää noin houkuttelevaa tilaisuutta käyttämättä. Dev pääsee haastatteluun ja tutustuessaan Joylandiin paikan ennustaja ennustaa hänelle. Samalla reissulla hän saa kuulla tarinan murhasta joka tehtiin huvipuistossa muutama vuosi aikaisemmin. 

Dev saa työpaikan ja on kuin luotu työskentelemään Joylandissa, paikassa jossa myydään hauskaa. Hän viettää elämänsä parasta kesää, vaikka asiat Wendyn kanssa eivät sujukaan suunnitellusti. Kummitusjunassa tapahtunut murha kummittelee hänen mielessään ja varoituksista huolimatta hän ei voi pysyä poissa junasta….

Kirja vei mennessään. Pidin erittäin paljon Kingin tyylistä kirjoittaa. Jossakin vaiheessa huomasin itsekin iskeväni silmää, kun kirjan henkilöt näin tekivät. Kirjan teksti vain soljui eteenpäin. Se ei tuntunut jännäriltä sen enempää kuin odottamaltani kauhulta. En edes jäänyt kaipaamaan jännitystä kirjan alkupuolelle. Lopun jännitys oli riittävä ja nivoi kesän tapahtumat hyvin yhteen. Kirjan loppu oli todellinen yllätys. Vaikka koko kirjan odotti murhaajan ilmestyvän, niin en mitenkään osannut odottaa tai arvata kirjan lopputulosta. 

Ehkä tämän kirjan rohkaisemana uskaltaudun ottaa käteen myös sen kauhukirjan. 

 Stephen King: Tervetuloa Joylandiin

Joyland 2013

suom. Kristiina Vaara 

Tammi 2015, s. 288

Veera Nieminen: Avioliittosimulaattori

Tämän kirjan nappasin kirjastosta mukaani jälleenkerran sieltä palautetuista kirjoista. Kannen tai nimen perusteella en olisi kirjaa hyllystä valinnut, mutta onneksi jaksoin lukea takatekstin. Kirja vaikutti mielenkiintoiselta ja vielä kun luvattiin, että ainakin lukijalla on lystiä, niin kirja päätyi mukaani.

Kirja kertoo itäsuomalaisesta Ainosta, joka messuilla rakastuu ensisilmäyksellä Jussiin. Aino päättää saman tien jättää nykyisen miesystävänsä ja muuttaa Jussin kotitilalle Länsi-Suomeen. Tilalla Jussin lisäksi asuvat tämän pikkuveli, isä ja setä. Itäsuomalainen rempseä Aino vain nauraa tiedolle ja on varma sopeutumisestaan minne tahansa. 

Aino saapuu tilalle kuukaudeksi, mutta Jussi ei kiireiltään ole ottamassa häntä vastaan. Sen sijaan pihan poikki häntä vastaan kävelee vanhempi mies. Aino odottaa tyypilliseen tapaansa lapa ojossa ja reipas hymy naamalla.

”Kaveri tarttuu käteeni ja vilkaisee nopeasti silmiini. Niin nopeasti, etten lopulta ole varma, vilkaisiko se sittenkään. Sitten se tarttuu toisella kädellään hattunsa lippaan ja mörisee jotain. Uggologoi? Voi helvetti, meillä on ongelma, meillä on katsekontaktiongelma ja meillä on yleinen käytöstapa ja –kulttuuriongelma. Lisäksi meillä on nyt se ongelma, että me emme tiedä, onko tämä Jussin isä vai setä vai kenties joku satunnainen ohikulkija tai linnanvouti.” (s. 14)

Aino asettuu nopeasti taloksi, mutta talon tapoihin onkin sitten vaikeampi tottua. Tiskikonettakaan hän ei tunnu osaavan täyttää oikein ja kaupasta ostetusta kääretortusta on muodostumassa vieläkin suurempi ongelma. Kaiken lisäksi on se kielimuuri…

” Tajuan näyttäväni idiootilta, mutta jos keskittymiseni herpaantuu hetkeksikään, menetän otteeni noista puolikkaista sanoista ja koko tarina karkaa. Sitten vaikutan idiootilta, joka ei ymmärrä puhetta. Nyt vaikutan vain idiootilta, jolla on suuria vaikeuksia ymmärtää puhetta. ” (s.47)

Hiljalleen Aino alkaa sopeutua myös talon tavoille, mutta koti-ikävälle hän ei voi mitään. Puhelias itäsuomalainen kaipaa juttuseuraa ja sitä hän saa kun hänen ystävänsä yöpyvät tilalla. Taloon saadaan ääntä ja elämää kun kolme itäsuomalaista naista vaihtaa kuulumisiaan. Ystäviensä lyhyen vierailun aikana Aino tajuaa kuinka on jo tottunut talon hiljaisuuteen ja kaipaa sitä. Hän pelästyy, onko hänestäkin tulossa samanlainen jörö kuin Erkki-sedästä…

Niemisen esikoisteos oli aivan huikea ja sitä lukiessa sai todella nauraa. Pidin hänen kirjoitustyylistään ja kirjan huumorista. Tämä oli pitkästä aikaa sellaisia kirjoja, jota oli pakko lukea ääneen tuolle toisellekin puoliskolle. Samaistuin Ainoon ja tämän kohtaamiseen Jussin sukulaisten kanssa. Ensimmäiset tapaamiseni oman appiukkoni kanssa muistuttivat kirjan kertomusta.  Toistaiseksi Niemiseltä ei ole tullut enempää kirjoja, mutta kun niitä tulee, luen varmasti. 

Veera Nieminen: Avioliittosimulaattori

Tammi 2013, s.267.

Kåre Halldén: Cavakuningas

Olen odottanut tämän kirjan lukemista siitä lähtien kun luin Halldénin wine crime – sarjan ensimmäisen kirjan Samppanjaruhtinas. Tämähän on suomenkielisenäkin ilmestynyt jo aikoja sitten, mutta vasta nyt törmäsin kirjastossa tähän ja olihan se pakko heti lukea. Luin tämän lähes yhdeltä istumalta. 

Cavakuningas on sekoitus murhia, juonittelua ja espanjalaista kuohuviiniä, cavaa. Kirja nivoo jälleen hienolla tavalla menneisyyden ja nykyisyyden juonittelut yhdeksi upeaksi tarinaksi. Ensimmäiset sata sivua kirjasta tuntuivat hieman sekavilta ja tarinoissa oli hankala pysyä mukana. Kaikki alun kappaleet kuitenkin pohjustivat juonta hienolla tavalla. Lukemista ei vain voinut keskeyttää ennen kuin sai selville miten kaikki palaset sopivat yhteen. 

Kirjan päähenkilöinä ovat Samppanjaruhtinaastakin tutut Isabelle ja Harald. Ranskan tapahtumien jälkeen he ovat menneet naimisiin, saaneet tyttären ja muuttaneet lähelle Barcelonaa. He ovat ostaneet pienestä kylästä oman viinitilan ryhtyäkseen tuottamaan cavaa. Kylässä toimii myös muita viinitiloja, joiden kesken käy kova kilpailu muun muassa suurimman tuottajan asemasta. 

Eräänä päivänä satoja vuosia aluetta suojellut korkkitammi kaatuu ja paikalliset uskovat tämän tuovan huonoa onnea tullessaan. Pian yksi paikallisen viinitilan osakas löydetään hirttäytyneenä kaatuneen korkkitammen juuristoon. Uskonnollisessa pienessä kylässä tämä vahvistaa entistä enemmän tammen kaatumisen tuomaa huonoa onnea, eikä aikaakaan kun Isabellen hyvä ystävätär Dolores löydetään heidän puutarhastaan kuristettuna. 

Ennen kuolemaansa Dolores on ehtinyt kertoa Isabellelle huolestaan tämän valmistamaa cavaa kohtaan. Kuohuviini on valmistettu hänen kasvattamistaan rypäleistä, mutta eihän siinä voi olla mitään vikaa. Isabellehan on juonut sitä litroittain ja se on parempaa kuin yhdenkään toisen alueen viinintuottajan kuohuviini. Pian Isabelle Harald ovat keskellä juonittelua, salailua ja aktivistiryhmän toimintaa. 

Kirjassa tuotiin syylliset melko nopeasti esille, mutta tämä ei lukukokemusta haitannut. Jännitys säilyi kirjassa aivan loppuun asti. Loppu tosin tuntui hieman laimealta. Vaikka pidänkin siitä, että kirja jättää osan asioista lukijan arvailujen varaan, niin tässä se jätti mielestäni hieman liikaakin. Lukukokemuksena kirja oli viihdyttävä ja jäänkin odottamaan, koska saan seuraavan osan sarjasta käsiini. 

Kåre Halldén: Cavakuningas

Cavakungen 2012

suom. Sirkka-Liisa Sjöblom

Tammi 2014, s. 446