Katen entinen professori Roz ilmestyy teatterille yllättäen ja tuo hänelle lahjan. He eivät ole olleet missään yhteyksissä kolmeen vuoteen. Roz saa suostuteltua Katen tapaamaan hänet myöhemmin illalla, mutta ei koskaan saavu paikalle. Odottaessaan korkealla Parliament Hillillä hän näkee savupatsaan kohoavan sieltä missä Globe sijaitsee. Päästyään viimein takaisin teatterille löytyy professori kuolleena eräästä aitiosta.
Kate on illan aikana huomannut mishahmon seuraavan häntä ja kotiin viimein palatessaan sama hahmo näkyy ikkunassa. Hän pakenee näyttelijätuttavansa luo turvaan, mutta on jo tempautunut mukaan hurjaan seikkailuun. Rozilta saamastaan lahjasta hän löytää vihjeitä, jotka johtavat hänen entiseen opinahjoonsa Harvardiin.
Shakespearen henkilölisyyden selvittämiseksi ja kadonneen käsikirjoituksen löytämiseksi Kate joutuu useammin kuin kerran hengenvaaraan matkatessaan maasta toiseen. Seuratessaan Rozin jättämiä vihjeitä hänelle selviää uusia asioita vanhoista tuttavistaan ja hän ei voi lopulta enää olla varma kehen ja mihin voisi luottaa.
Aiheen kirjalle Carrell oli keksinyt jatko-opintojensa alkuvaihessa Harvardissa. Hänellä kesti yli kymmenen vuotta päästä alkuun kirjoittamisessa, mutta lopputulos oli loistava. Seuraahan kirja hyvin vahvasti monen muun kirjan tavoin samaa kaavaa. Joku jättää vihjeen ennen kuolemaansa ja vihjeen saaja lähtee selvittämään asioita. Tämä tarina oli kuitenkin kiedottu erittäin hienolla tavalla Shakespearen tarinoiden ja historian pyörteisiin.
Vaikka kirjassa on jonkin verran toistoa, ei se haittaa lukukokemusta. Osasin jo ennalta odottaa, että vihjeet ja uudet löydökset eivät veisi suoraan etsityn tiedon luokse, vaan niitä tulisi lisää ja lisää ja lisää... Itseäni kirjassa koukutti eniten Shakespearen elämän ja henkilöllisyyden tutkiminen. Oli tietenkin ymmärrettävä ettei kirjassa olleet tiedot olleet totta, mutta täysin aiheesta tietämättömänä se ei haitannut. Pikemminkin se herätti mielenkiinnon. Olen jostakin kumman syystä kuvitellut Shakespearen tuotannon aina tylsäksi, mutta ilmeisesti se on ollut väärä käsitys ja tuotanto olisi tutustumisen arvoista.
Jossakin vaiheessa päähenkilö Kate alkoi tuntua todella sinisilmäiseltä. Useat Shakespeare asiantuntijat, ihailijat ja keräilijät ojensivat auttavan kätensä niin rahan, suhteittensa kuin tietojensa suhteen. Missään vaiheessa hän ei epäillyt auttajiensa motiiveja. Vanhan professorinsa salamyhkäisyys asiassa ei tehnyt hänestä varovaista, vaan hän kertoi hyvinkin helposti ihmisille tutkimuksistaan ja löydöistään. Tämä lähinnä ihmetytti ja hieman huvitti lukiessa.
Tapahtumat jakautuivat sopivassa suhteessa ennalta arvattaviin asioihin sekä täysin yllättäviin juonenkäänteisiin. Varsinkin lopun tapahtumat pääsivät jälleen kerran yllättämään täysin. Olin tosin jo melko aikaisessa vaiheessa epäillyt syyllisiä oikeiksi, mutta tarinan edetessä vaihdoin harmikseni epäiltyä...
Jennifer Lee Carrell: Shakespearen salaisuus
Interred with Their Bones 2007
suom. Laura Jänisniemi
Bazar 2010, s. 524
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti