Marie Hermanson: Laakso

Daniel on opettajana toimiva entinen tulkki. Hänellä oli myös kaksoisveli, mutta heidät oli erotettu jo pieninä. He olivat aina olleet kuin toistensa peilikuvat, mutta luonteeltaan täysin erilaiset. Daniel asui lapsuutensa äitinsä kanssa ja Max isänsä. He näkivät vain kerran vuodessa yhteisillä syntymäpäivillään, mutta vanhemmiten olivat vieläkin vähemmän tekemisissä. Daniel ei halunnut olla kaksonen, ei varsinkaan identtinen.

"Kun kirje tuli, Daniel luuli ensin että se oli lähetetty Helvetistä."

Eräänä päivänä Daniel saa Maxilta kirjeen, jossa tämä pyytää häntä vierailulle Himmelstalin yksityisklinikalle Itävaltaan. Ilmaiset lennot, käynti veljeä tervehtimässä ja sen jälkeen viikon loma Alpeilla ei kuulostanut ollenkaan huonommalta Danielin mielestä. Heti perille saavuttuaan Daniel huomaa muiden ottavan asiat hoitaakseen. Klinikan henkilökunta pitää itsestään selvyytenä, että hän majoittuu klinikan vierashuoneisiin ja Max haluaa hänet omaan mökkiinsä.

Illan kuluessa hän huomaa viihtyvänsä pitkästä aikaa veljensä seurassa. Seuraavan päivän poistuminen klinikalta vaihtuu kalastukseen veljen kanssa ja Danielille selviää, miksi Max halusi hänen tulevan käymään. Maxilla on ongelmia maksaa klinikan laskua ja hänen tulisi päästä pariksi päiväksi pois selvittääkseen raha-asiansa. Hän ei kuitenkaan pääse poistumaan ennen kuin on maksanut laskunsa. Daniel kuvittelee ettei voi auttaa ennen kuin kuulee Maxin epäilyttävän ehdotuksen. Jo pieninä kaksoset leikkivät vaihtamalla rooleja ja esittämällä toisiaan.

Ilman varsinaista lupausta Daniel huomaa heräävänsä Maxina seuraavana aamuna tämän lähdettyä jo aikaisin häntä esittäen pois laaksosta. Vain muutama päivä upeassa laaksossa hermoromahduksen saaneiden yrityspomojen kanssa ei luulisi olevan haasteellista. Heti ensimmäisenä aamuna hän kuitenkin huomaa, että jo muutamassa hetkessä voi saada ongelmia aikaiseksi.

Päivät kuluvat ja Maxia ei kuulu takaisin. Hiljalleen Danielia alkaa epäilyttää myös asiakkaiden henkilöllisyydet yritysjohtajina ja henkilökunnan mielenterveys. Kaikki ei taidakaan olla aivan niin kuin Max on kertonut.

Tämä kirja oli todella koukuttava. Luin sen lähes yhdeltä istumalta, vaikka varsinaisesti tapahtua alkoi vasta lähemmäs sata sivua luettuani. Henkilökuvaukset, Himmelstalin upean luonnon kuvailu, mutta myös odottava jännitys tapahtumien kulusta tekivät lukukokemuksesta viihdyttävän. Mielestäni oli hienoa, että kirjassa ei mässäilty kaikilla mahdollisilla julmuuksilla, vaikka kaikki ainekset siihen olisi ollut. Pahoja asioita tapahtui, mutta ne mainittiin lähes ohimennen.

Kaikki ennalta-arvattavuus karisi kirjaa lukiessa ja se vain teki siitä entistä kiinnostavamman. On vaikea kuvailla kirjaa ilman että paljastaisi liikaa ja pilaisi muitten lukukokemuksen. Voin kuitenkin vain suositella kirjaa kaikille. Jos jokin huono puoli kirjasta olisi löydettävä, olisi se ehdottomasti aivan loppu. Jäin odottamaan vielä hieman jotakin. Lisäksi olisin kaivannut lisää upean miljöön kääntöpuolen kuvailua varsinkin lopussa.

Marie Hermanson: Laakso
Himmelsdalen 2011
suom. Jonna Joskitt-Pöyry
Like 2012, s. 393