Karin Adler saa ensimmäisen tapauksensa hoidettavakseen kun pieneltä saarelta Mastrandin kupeesta löytyy ruumis. Saarella kunnostettavan vanhan majakanvartijoiden ruokakellarin seinä romahtaa ja toiselta puolen paljastuu osa kellaria sekä muumioitunut ruumis. Nopeasti selviää ruumiin henkilöllisyys ja kuolinsyy. Pian myös selviää, että murhasta on kulunut niin paljon aikaa että rikos on jo vanhentunut. Tapahtuu kuitenkin toinen murha ja selviää, että murhat liittyvät toisiinsa.
Kirjassa kulkee useampi tarina rinnakkain. Tietenkin Adlerin tutkimuksista ja yksityiselämästä kertova tarina, kuolleen miehen Arvidin, von Langerin perheen, saksalaisen Markuksen, joka oli Ruotsissa etsimässä vanhempiaan sekä Putten ja Anitan aarteenmetsästys tarina. Lähes koko kirja tuntui tästä syystä hirveän sekavalta. Lyhyitä pätkiä jokaisesta vuorollaan. Tarinoihin oli jätetty aukkoja sinne tänne ja se vain ruokki mielikuvitusta omalla kohdallani.Nämä kaikki kertomukset liittyivät varsinaisesti vasta aivan lopussa yhtenäiseksi kertomukseksi. Tapa jolla tarinat kietoutuivat lopulta yhteen oli hieno. Lukiessa yritin useampaan kertaan saada yhdistettyä kertomuksen eri palaset, mutta se oli lähes mahdotonta. Päättelykykyni ei vain riittänyt siihen.
Adlerin elämä kokee heti kirjan alussa käänteen kun pitkäaikainen kihlaus Göranin kanssa purkautuu. Hän muuttaa yhteisestä kodista veneeseen asumaan. Veneessä asuessaan hän on aivan tapahtumien keskipisteessä ja sattumalta ystävystyy tapahtumien kulussa oleellisesti mukana olevien ihmisten kanssa. Vaikka kirjan päähenkilönä toimii Adler, on sivuhenkilöitä niin runsaasti ettei hänestä juuri saa kunnon otetta. Kahden hänen tutkimuksistaan kertovan kirjan lukemisen jälkeen en ole vielä saanut hänestä juurikaan mitään irti. Harmi sinänsä, kirjat ovat muuten olleet erittäin viihdyttäviä...
Ann Rosman: Majakkamestarin tytärFyrmästarens dotter 2009
suom. Anu Koivunen
Bazar 2011, s,335
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti