Maarit Verronen: Varjonainen

Tallinnasta Tukholmaan kulkevalle autolautalle on noussut autokannen kautta salamatkustaja. Hän on alkujaan Siperiasta lähtöisin ja tavoitteena on kulkea Ruotsin kautta Suomeen. Hänellä on matkassaan vain reppullisen verran tavaraa, hieman rahaa ja Tallinnassa suomalaiselta varastettu passi. Omat henkilöllisyystodistuksensa hän on tuhonnut jo aikoja sitten. Hän ei vielä tiedä miten päästä maihin ilman passia.

Laiva kuitenkin uppoaa matkalla ja salamatkustaja pääsee nopeammin Helsinkiin kuin oli suunnitellut. Hänen tulisi sopeutua nopeasti väestöön ja hankittava itselleen henkilöllisyys. Aino, jota nimeä hän Suomessa käyttää, muistuttaa suuresti hänelle passinsa menettäneen suomalaismiehen tytärtä Annia. Aino tietää jo jonkin verran Annista, mutta ei riittävästi esiintyäkseen hänenä.

Aino soluttautuu Annin lähipiiriin. Hänen isänsä Ranen yritykseen töihin ja myöhemmin tämän naisystäväksi. Toisella nimellä Annin äidin hyväksi ystäväksi sekä satunnaiseksi vierailijaksi kommuunissa, jossa Anni asuu. Samalla hän saa kerättyä lisää tietoa ja omaksuttua Annin tapoja, eleitä sekä tietoja eri elämänvaiheissa tapahtuneista asioista.

Sain aivan erilaisen kuvan kirjasta sen takakannen perusteella. Oletin tapahtumien sijoittuvan laivalle ja yllätyin kun heti kirjan alussa laiva upposi. Yllätys ei ollut mitenkään huono, sillä kirja koukutti koko ajan enemmän ja tapahtumat muodostuivat entistä mielenkiintoisemmiksi. Jäin sen verran hyvin kiinni kirjaan, että luin sen yhdellä istumalla. Odotin koko ajan koska Aino tulisi jäämään kiinni identiteettivarkaudestaan ja kuka kirjan henkilöistä tulisi ensimmäisenä saamaan Ainon todellisen henkilöllisyyden selville.

Vaikka en Ainosta henkilönä varsinaisesti pitänytkään oli mielenkiintoista seurata hänen järjestelmällistä toimintaansa. Hän oli kylmä ja laskelmoiva, joskin päättäväinen. Menneisyytensä ja aikomuksiensa puolesta täysin epäluotettava. Vain muutaman kerran hän kertoi tunteistaan todennäköisesti todenmukaisesti.  Hänen kaikissa tilanteissa toistuva rauhallisuutensa ja järjestelmällisesti suunniteltu toiminta tuntui oudolta piirteeltä naiselle. En voinut millään muotoa samaistua häneen missään kirjan vaiheessa.

Kirjan aihe oli mielenkiintoinen ja todella hyvin kirjoitettu. Kirjan tapahtumat herättivät monia kysymyksiä. Tapahtumien kulku ei täysin avautunut ja se laittoi mielikuvituksen töihin. Päähenkilö Aino toimi kirjan kertojana, mutta en osaa sanoa kaunisteliko hän kertoessaan tapahtumien kuvauksissa vai jättikö joitakin asioita tarkoituksellisesti kertomatta. Tekisi mieli aloittaa kirjan lukeminen uudestaan, jos kuitenkin jäi jokin kohta huomaamatta, mikä toisi vastauksia tapahtumien herättämiin kysymyksiin.


Maarit Verronen: Varjonainen
Tammi 2013, s. 219