Terry Pratchett: Valkoparta Karjupukki

Terry Pratchett: Valkoparta Karjupukki
Hogfather 1996
Suom. Marja Sinkkonen
Karisto 2001, s. 348


Kirjan tapahtumat sijoittuvat Kiekkomaailmaan, kiekon malliselle laatalle, joka kulkee halki avaruuden jättiläiskilpikonna Suuren Kaksosen selässä seisovien neljän elefantin päällä. Se on maaginen paikka, jossa velhot, noidat, varkaiden killan jäsenet, salamurhaajat ja monet muut asustavat. Joulun sijaan kiekkomaailmassa vietetään karjunvalvojaisia. Karjupukki kulkee talosta taloon neljän suuren karjun vetämässä reessä, pukeutuu punaiseen takkiin ja lakkiin sekä tiputtautuu savupiipusta jakamaan lapsille lahjoja. Tänä karjunvalvojaisiltana Karjupukki ei ole kuitenkaan aivan oma itsensä. Kaikki on lähes niin kuin pitäisi, mutta pukki on hyvin hoikka ja hänellä on mukanaan hyvin ruma tonttu Albert.

Itse Kuolema on astunut Karjupukin rooliin, jotta ihmisten usko pukkiin ei kuolisi ja aurinko nousisi vielä seuraavanakin päivänä. Katoille ilmestyy reen jäljet ja matoille nokisia kengänjälkiä. Pukille tarkoitetut sherryt ja nauriit katoavat sekä lapsien takanreunoille jättämät sukat täyttyvät lahjoista. Lapset myös näkevät punaisiin pukeutuneen hahmon, mutta he näkevät myös sen todellisen muodon, sillä lasten mieli on vielä avoin näkemään asiat sellaisina kuin ne todellisuudessa ovat. Pelastaakseen Karjupukin kuolema ei voi tehdä enempää kuin esiintyä hänenä, mutta hän saa lapsenlapsensa uteliaaksi ja sotkeentumaan asioihin.

Kyllä, kuolemalla on lapsenlapsi Kiekkomaailmassa. Kuoleman ottotyttären tytär Susan Sto-Helit toimii kotiopettajana ja pyrkii kaikin tavoin olemaan normaali. Ainakin siinä määrin mitä normaali voi olla. Hän yrittää olla kulkematta seinien läpi ja käyttämättä ääntä, joka tunkeutuu kuulijan tajuntaan. Susan elää kaikin puolin mukavaa elämää, kunnes Kuoleman touhut saavat hänet huolestumaan. Hän alkaa selvittää, missä oikea Karjupukki on ja miksi Kuolema tuuraa tätä.

Olen lukenut lähes koko Pratchetin tuotannon, vain muutamia uusimpia on lukematta. Tämänkin kirjan olen lukenut useampaan kertaan. Yleensä en pidä fantasiasta, mutta jotenkin Pratchetin mielikuvituksen tuotokset miellyttävät minua. Niiden mukana pääsee täysin erilaiseen maailmaan. Vaikka kirjoissa seikkailee Kuolema, eivät kirjat ole verellä mässäilyä ja suolenpätkiä. Kuolema onkin kirjojen hahmoista ehdoton suosikkini. Hänen ajatusmaailmansa ja mieltymys ihmisiin on huvittava.

Muutkin hahmot ovat mielenkiintoisia ja huvittavia. Yksinkertaiset asiat muuttuvat vaikeiksi ja hahmojen ajatusmaailma on kaikilla omalaatuinen.  Huumori kirjoissa on täysin omanlaistaan enkä ole lukenut fantasiakirjallisuutta riittävästi verratakseni sitä jonkun toisen kirjailijan tuotoksiin. Tässä kirjassa juonenkäänteitä ei voi mitenkään arvata ennalta. Mikäli ei fantasiasta pitäisikään, voin suositella kuitenkin tutustumaan Pratchetin tuotantoon. Se poikkeaa suuresti muista saman tyylisuunnan kirjoista ja voi yllättää lukijansa positiivisesti. En voi kuitenkaan vakuuttaa, että jokainen kirjan lukija siitä pitäisi.