Heidi Jaatinen: Jono

Kirjan tapahtumat sijoittuvat taiteilija Aarni Härkäsimpun ja kirjastonhoitaja Aina Kuluntalahden kotiin, tai pikemminkin heidän pihaansa. Eräänä iltana rakastellessaan miehensä kanssa Aina lausahtaa: ” Tänä kesänä minä annan kaikille, jotka tulevat pyytäneeksi.”

Lausahdus saa siivet ja kantaa kauas. Pian omakotitalon pihaan ilmestyy mies ja hetken kuluttua toinenkin. Miesjono kasvaa hiljalleen. Aarni kuvittelee miesten tulleen hänen taiteensa vuoksi ja hän jakaa innokkaasti nimikirjoituksiaan. Aina puolestaan tietää asian oikean laidan ja pyrkii aluksi välttelemään jonoa ja sen miehiä. 

Päivä päivältä jono vain pitenee ja siihen liittyy miehiä kaikista ammattiryhmistä ja erilaisista yhteiskuntaluokista. Kaikki miehet jonottavat sulassa sovussa ”sitä”. Hiljalleen piha alkaa käydä miehille ahtaaksi ja asumisjärjestelyissäkin on ongelmia. Pian miehet organisoivat paikalle bajamajoja ja liittävät ne viemäriverkkoon, pihaan rakennetaan temppeli ja monia muita jonolle tarpeellisia asioita. 

Miehet odottavat Ainaa ja tämän alkavaa kesälomaa, sillä silloin… 

Niin ainakin Aina on luvannut miehille.  

Jono on farssi, mutta minä en sitä ymmärtänyt. En löytänyt Jonosta mitään syvällisempää merkitystä, mutta ei se varsinaisesti kirjasta kuitenkaan huonoa tehnyt. Kyllä kirja sai minut hymyilemään ja taisin muutaman kerran nauraakin absurdeille tapahtumille, mutta juoni alkoi jossakin vaiheessa käydä puuduttavaksi. Jonon kehitystä oli mielenkiintoista seurata, tosin puolenvälin jälkeen senkin kiinnostavuus oli kirjasta kadota. Loppuajan odotinkin Ainan ratkaisua kuinka hän saisi hoidettua miehet nätisti pois pihamaaltaan. Ainan käytöksestä oli jo hyvissä ajoin arvattavissa, ettei hän tulisi pitämään hekuman hetkellä antamaansa lupausta. 

En tiedä mitä kirjalta oikeastaan odotin ja vastasiko se odotuksiani. Pidin kyllä Jaatisen kirjoitustyylistä ja tavallaan itse kirjastakin, mutta en tiedä riittääkö kiinnostukseni tutustua hänen muuhun tuotantoonsa.  Jonosta ei jäänyt käteen oikeastaan mitään, mutta tulipahan luettua.

Heidi Jaatinen: Jono

Gummerus 2011, s.217

Stephen King: Tervetuloa Joylandiin

Takakannen teksti oli houkutteleva ja nappasin kirjan mukaani kirjastosta ajatellen Hämärän jälkeen –lukuhaastetta. Kuvitelmissani oli, että kaikki Kingin kirjat ovat kauhukirjallisuutta. Aloitin kirjan lukemisen hieman varauksellisesti, mutta se vei mennessään. Jossakin 100 sivun kohdalla aloin epäillä kirjan kauhupuolta. No… Kirjan genre olikin ihan muuta, mutta lukukokemuksena aivan huippu.

Dev on 21 vuotias opiskelija, joka seurustelee Wendyn kanssa ja työskentelee ruokalassa. Kesä oli lähestymässä ja Wendy muuttamassa kesäksi toiselle paikkakunnalle töihin. Dev ei halunnut viettää kesää jälleen luuttuamalla kahvilan lattioita, kun tyttöystävä piti hauskaa toisessa kaupungissa. Sattumalta hän saa käsiinsä lehden, jossa on työpaikkailmoitus, työpaikasta taivaassa!

Hän ei voi jättää noin houkuttelevaa tilaisuutta käyttämättä. Dev pääsee haastatteluun ja tutustuessaan Joylandiin paikan ennustaja ennustaa hänelle. Samalla reissulla hän saa kuulla tarinan murhasta joka tehtiin huvipuistossa muutama vuosi aikaisemmin. 

Dev saa työpaikan ja on kuin luotu työskentelemään Joylandissa, paikassa jossa myydään hauskaa. Hän viettää elämänsä parasta kesää, vaikka asiat Wendyn kanssa eivät sujukaan suunnitellusti. Kummitusjunassa tapahtunut murha kummittelee hänen mielessään ja varoituksista huolimatta hän ei voi pysyä poissa junasta….

Kirja vei mennessään. Pidin erittäin paljon Kingin tyylistä kirjoittaa. Jossakin vaiheessa huomasin itsekin iskeväni silmää, kun kirjan henkilöt näin tekivät. Kirjan teksti vain soljui eteenpäin. Se ei tuntunut jännäriltä sen enempää kuin odottamaltani kauhulta. En edes jäänyt kaipaamaan jännitystä kirjan alkupuolelle. Lopun jännitys oli riittävä ja nivoi kesän tapahtumat hyvin yhteen. Kirjan loppu oli todellinen yllätys. Vaikka koko kirjan odotti murhaajan ilmestyvän, niin en mitenkään osannut odottaa tai arvata kirjan lopputulosta. 

Ehkä tämän kirjan rohkaisemana uskaltaudun ottaa käteen myös sen kauhukirjan. 

 Stephen King: Tervetuloa Joylandiin

Joyland 2013

suom. Kristiina Vaara 

Tammi 2015, s. 288

Matti Niskanen: Hakukone haltuun – tehosta tiedonhakutaitojasi internetissä

Lähes jokainen etsii joskus jotakin tietoa netistä. Voin vain suositella tämän kirjan lukemista kaikille. Päätin jossakin vaiheessa, etten tekisi postauksia tietokirjoista tai opintojen takia lukemistani kirjoista. Nyt teen kuitenkin poikkeuksen. Tämä kirja vain sattui osumaan silmääni kävellessäni tänään koulun kirjastossa ja jäin sitten selailemaan sitä. Ennen kuin huomasinkaan, olin istunut alas ja lukenut koko kirjan. 

Lyhyt, vähän tekstiä, nopea lukea ja äärettömän mielenkiintoinen. Kirja perehdyttää hakukoneiden maailmaan. Alkuun kirjassa käydään läpi, miten Internetin hakukoneet toimivat. Tämän jälkeen perehdytään hakuoperaattoreiden tehokkaaseen käyttöön. Kappaleessa tuli esille paljon sellaisia hakukeinoja, jotka olivat itselleni aivan uusia.  Kuinka suljetaan osa hakutuloksista pois hausta ja kuinka etsitään samankaltaisia sivuja. Tai se, että googlen avulla on mahdollista löytää joltakin sivulta laajempi tulos kuin sivuston oman hakutoiminnon kautta. Lisäksi kirja antaa tietoa muista hakukeinoista sekä googlen työkaluista ja omista asetuksista. 

Tajusin, kuinka noviisi olen tiedon etsimisessä Internetistä. Google on ollut jo kauan käytössä lähes päivittäin ja olen kuvitellut kuinka helposti sieltä löytää tiedon. Vasta tämän kirjan luettuani tajusin, että olisin voinut löytää paljon enemmän paljon helpommalla. Minun pitäisi aloittaa opinnäytetyöprosessini tämän kevätlukukauden aikana ja olen todella onnekas, että törmäsin tähän kirjaan nyt enkä vasta myöhemmin. 

Matti Niskanen: Hakukone haltuun – tehosta tiedonhakutaitojasi internetissä

Finn Lectura 2013, s.95