Jørgen Brekke: Armon piiri

Tämän kirjan hotkasin yhdellä kertaa. Hyvä juoni ja mielenkiintoiset juonenkäänteet pitivät mukanaan loppuun saakka. Tähän kirjaan oli saatu mahdutettua aivan kaikki mahdollinen, katoamisia, kidnappaus, julmia murhia, hyväksikäyttöä, seksiä, päihteitä, syöpä, epäonnistuneita avioliittoja, pettämistä ja vaikka mitä muuta. Kaikki vielä nivotaan hienosti yhteen monen sadan vuoden takaisiin asioihin.

1528 kerjäläismunkki palaa synnyinmaahansa Norjaan. Hänen on tarkoitus etsiä Bergenistä parturi, joka omistaa sen hetken parhaat veitset. Nuorena kerjäläismunkin äiti oli pyytänyt parturia ottamaan hänet mukaansa lähtiessään Norjasta. Nuoruutensa munkki matkusteli parturin kanssa kunnes heidän tiensä erosivat huonoissa merkeissä. Vuosien jälkeen hän päätti etsiä parturin ja tämän veitset käsiinsä.

Vuonna 2010 tapahtuu kaksi hyvin paljon toisiaan muistuttavaa julmaa murhaa. Toinen yhdysvalloissa Richmondissa Edgar Allan Poe -museossa ja toinen Norjassa Trondheimissa Gunnerus -kirjastossa. Yhdysvalloissa rikosta tutkii muiden mukana Felicia Stone, jonka pääepäilty tuo mukanaan menneisyyden haamuja ilmestyessään kuvioihin. Johtolangat vievät Felician Norjaan kaupunkiin, joka hänen mielestään muistuttaa autiomaata. Vuoristo, vohvelit ja työskentely paikallisen tutkijan kanssa auttavat Feliciaa kohtaamaan syyllisten lisäksi myös menneisyytensä.

Norjassa murhaa tutkii juuri sairaslomalta palannut Odd Singsaker. Aivokasvainleikkaus on vienyt muistin mennessään. Hänen on vaikea muistaa, että hänen pääepäiltynsä Jon Vatten oli muutamia vuosia sitten myös pääepäiltynä vaimonsa ja poikansa katoamisen yhteydessä. Oddin on vaikea ajatella muita syyllisiä, vaikka johtolangat osoittavatkin muualle kuin Vatteniin.

Kirja tuntui aluksi melko sekavalta, kuten yleensäkin useampien tarinoiden yhdistyessä. Nopeasti tapahtumat kuitenkin alkoivat nivoutua yhteen ja tarinoita yhdistävät tekijät tulivat hienosti esiin. Juuri kun oli saanut selvyyden tapahtumista ja niitä oli helppo seurata, otettiin tarinaan lisää ulottuvuuksia. Osa tarinan tapahtumista tuntui turhilta juonen kannalta, mutta ne eivät kuitenkaan vieneet häiritsevän paljoa tilaa muilta tapahtumilta. Toisaalta ne myös antoivat mahdollisuuden juonelle kääntyä aivan eri suuntaan kuin se lopulta meni ja samalla vaikeutti tapahtumien ennakoitavuutta.

Juoni oli mielenkiintoinen ja tarina sitoi hienosti historian, kirjallisuuden ja murhat yhteen. Tapahtumat olivat hetkittäin ennalta arvattavissa, mutta tämä ei latistanut lukukokemusta. Syyllisten ja motiivien paljastuminen lopussa oli mielenkiintoisella tavalla rakennettu. Omat arvailut syyllisestä menivät useampaan kertaan väärin ja ennalta odotetut tapahtumat eivät mennetkään niin kuin kuvittelin.

Hieno lukukokemus kaiken kaikkiaan. Nopealukuinen ja tapahtumat etenivät vauhdilla. Juoni ei jäänyt junnaamaan paikalleen ja juonenkäänteitä oli vaikea ennakoida. Tosin pieni sillisalaatti kirja kyllä oli, mutta suurin osa sopi aivan loistavasti tarinaan. Jäin miettimään kumman tutkijan kertomus mahtaa saada jatkoa... Pienellä googlettamisella sekin selvisi ja nyt on seuraava Brekken kirja laitettu lukulistalle.

Jørgen Brekke: Armon piiri
Nådens omkrets 2011
suom. Katriina Huttunen
Johnny Kniga 2011, s. 333

Frode Grytten: Sylissä synkän virran

Tuntui kuin tämän kirjan lukeminen ei olisi edennyt lainkaan. Sopivaa iltalukemista, sillä aina alkoi väsyttämään otettuani tämän kirjan käteeni. Mietin jossain välissä, pitäisikö jättää lukeminen kesken, mutta uteliaisuus voitti. Halusin tietää miksi nuori Peder Guttormsen on haluttu suistaa autollaan jokeen ja kuka sen teki. Olisin tietenkin voinut tyytyä ajatukseen, joka vallitsi Oddassa, johon tapahtumat sijoittuvat. Sen mukaan maahanmuuttajaserbit olivat riidan päätteeksi suistaneet Guttormsenin jokeen.

Odda on pieni kaupunki Norjassa. Se on hiljalleen kuolemassa pois. Teollisuus, jota joskus kaupungissa oli on raiskannut luonnon. Uimaan ei voi mennä, sillä vesi on saastunutta ja maisemat ovat muuttuneet. Työpaikkoja ei ole ja ihmiset lähinnä muuttavat pois. Ainoastaan maahanmuuttajat muuttavat tähän pieneen kaupunkiin.

Robert Bell on kotoisin Oddasta ja vaikuttaa yhtä kuolemankielissä olevalta kuin koko kaupunki. Hän on työhönsä kyllästynyt, liikaa alkoholia käyttävä, veljensä vaimosta haikaileva ja pasiansiin koukuttunut ylipainoinen paikallistoimittaja. Robert toimii kirjan kertojana muistellen elämäänsä Oddassa ja varsinkin hetkiä veljensä Irene-vaimon kanssa.

Nuoren Guttormsenin ajettua autollaan jokeen herää hetkellisesti myös kaupunki eloon. Lukuisia toimittajia ilmestyy kaupungin katukuvaan ja tapahtumista halutaan imeä kaikki irti. Mitään ei tiedetä, mutta uutisia turhasta saadaan silti tehtyä. Päätoimittaja ei kuitenkaan usko Robertin kykyihin tämän luokan uutisten osalta, joten hän lähettää paikalle lehden huippukuvaajan ja rikostoimittajan. Nämä alkavat yhdessä kaivella kaupungin asioita ja samalla Robertkin joutuu tulilinjalle. Robertin omat tutkimukset etenevät, mutta kuka häntä uskoisi. Ainoat silminnäkijät ovat Ronaldon pelipaitaan pukeutuva nuori nimetön maahanmuuttaja poika ja harhainen sillan alla asuva vanha Oddalainen.

Kirja ei ollut mitenkään perinteinen dekkari. Sen kerronta tapa tai kaupungin ihmiset eivät herättäneet mitään mielenkiintoa minussa. Pitkäveteinen kertomus pikkukaupungin historiasta ja sen rappeutumisesta kenenkään välittämättä. Vaikka syylliset lopulta tulevat ilmi, pääsevät he vastuustaan kuin koira veräjästä. Täysin tarkkaa syytä ja tapahtumien kulkua ei kirjassa edes tule esiin, mikä hieman harmittaa. Eniten minua aina kiinnostaa ihmisten motiivit tehdä asioita. Tässä niitä vain arvailtiin...

Frode Grytten: Sylissä synkän virran
Flytande bjørn 2005
Johnny Kniga 2007, s. 277