Felix Weinberg: Poika 30529

Felixin isä oli muuttanut edeltä Englantiin järjestämään perheelleen matkustuslupia, kun juutalaisvainot Tšekkoslovakiassa yltyivät. Isä kuitenkin myöhästyi hieman, eikä saanut perhettään turvaan Englantiin. Felix, hänen äitinsä ja pikkuveljensä vietiin Theresienstadtin keskitysleirille. Leiri toimi väliaikaisena säilytyspaikkana juutalaisille, jotka noin kuuden kuukauden kuluttua siirrettiin jollekin tuhoamisleirille. Tätä mallileiriä esiteltiin muun muassa Punaisen Ristin tarkkailijoille ja olot tehtiin näennäisesti inhimillisemmiksi kuin muilla leireillä.

Kun kuusi kuukautta alkoi lähestyä, myös Felix alkoi tajuta siirron Auchwitziin olevan lähellä. Hän kuitenkin oli nuori ja hyväkuntoinen, joten huijaamalla hän pääsi työtehtäviin ja näin vältti kaasukammiot. Perheen tiet erosivat Auchwitzissa, eikä Felix tämän jälkeen enää nähnyt äitiään ja veljeään. Felix lähetettiin Blechhammeriin työleirille rakentamaan rautateitä.

Kun sodan loppupuolella saksalaiset alkoivat tuhota keskitysleirejä, Felix joutui kuolemanmarssille Blechhammerista Buchenwaldiin. Siellä hän oli lähellä joutua kaasukammioon sairastuttuaan, mutta selvisi jälleen tuurilla ja hyvällä onnella kuten aikaisemminkin. 11. huhtikuuta 1945 Pattonin kolmannen armeijan kuudes panssaridivisioona vapautti Buchenwaldin, mutta kuolemat leirillä eivät loppuneet tähän. Uteliaat vangit tutustuivat natsien hylkäämiin aseisiin välillä huonoinkin seurauksin.

Lopulta Felix sai yhteyden isäänsä, jonka luokse hänen piti muuttaa Englantiin, mutta sitä ennen hänen tulisi vielä käydä Tšekkoslovakiassa. Lopulta hän pääsi Englantiin ja muutti isänsä luokse asumaan ja alkoi jälleen opiskella.

Kirja on jaettu neljään osaan. Ensimmäisessä osassa Felix kertoo lapsuudestaan. Ajasta, jolloin juutalaisvainot alkoivat ja miten ne vaikuttivat hänen perheensä elämään. Toinen osa keskittyy Felixin elämään keskitysleireillä, miten hän joutui sinne ja miten selvisi elävänä pois. Kolmannessa lyhyessä osassa kerrotaan Felixin paluusta kotimaahansa leireiltä vapauduttuaan ja neljännessä osassa hänen muutostaan sekä elämästään Englannissa.

65 vuoden ajan Felix yritti unohtaa kokemansa elämän leireillä. Viimeisinä elinvuosinaan hän kuitenkin totesi, että hänen tulisi kirjoittaa kokemuksistaan perheensä ja muiden ihmisten vuoksi. Pitkä aika tapahtumien ja niistä kirjoittamisen välillä näkyy kirjassa. Felix ei tuo kirjassa esiin kaikkia leireillä näkemiään kauheuksia ja jatkuvaa kuolemaa ympärillä. Leirielämää kirjassa käsitelläänkin vain vajaat puolet kirjasta. Tekstissä käy ilmi, ettei hän halua muistella liiaksi kaikkia kauheuksia. Hän on keskittynyt tapaamiinsa ihmisiin ja tapahtumiin, jotka auttoivat häntä selviämään läpi viiden keskitysleirin.


Pidin kirjasta ja siitä, että se kertoi myös selviytymisestä keskitysleirien jälkeen ja pääsemisestä kiinni normaaliin elämään.  Vaikka kauheudet eivät koskaan unohtuneet, oli hienoa saada lukea, että joku sai vielä elämänsä takaisin (tai tässä tapauksessa uuden elämän), vaikka oli monesti niin lähellä menettää sen.

Felix Weinberg: Poika 30529 - Elossa viiden keskitysleirin jälkeen
Boy 30529 - A Memoir 2013
Minerva 2013, s. 182

Osallistun tällä kirjalla Hei me lusitaan! -haasteeseen.