Walter Mosley: Valkoinen perhonen

Pidin kirjasta, vaikka se ei ollutkaan tapahtumien osalta jännittävimmästä päästä. Juoni oli mielenkiintoinen ja tapahtumien ajoitus 1950-luvun puoleen väliin toimi todella hyvin. En oikeastaan pitänyt kirjan päähenkilöstä Easy Rawlinsista. Tosin muistakaan kirjan henkilöistä ei noussut ketään erityisemmin esille. En oikein osaa sanoa syytä tähän. Ehkä ihmisten käytös toisiaan kohtaan ja tuon ajan eriarvoisuus loivat kuvan itsekeskeisistä ja ilkeistä ihmisistä.

 Eletään vuotta 1956. Easy Rawlins on naimisissa ja hänellä on kaksi lasta. Hän on päättänyt jättää yksityisetsivät tehtävät ja mustien gettojen salaisuudet. Joskin hän edelleen salaa menneisyytensä, salaisen omaisuutensa sekä liikeasiansa vaimoltaan.

 Eräänä päivänä Los Angelesin poliisivoimien ylikonstaapeli Quinten Naylor tulee tapaamaan häntä. On tapahtunut murha, tai pikemminkin kolme, joissa poliisi tarvitsee Rawlinsin apua. Kolme nuorta iloluonteista naista on murhattu ja mahdollisesti raiskattu. Murhat eivät ole herättäneet lehdistön kiinnostusta, sillä murhatut mustat naiset eivät juuri ole uutisaiheita. Tästä syystä poliisi tarvitsee Rawlinsin apua. Hän pääsee paikkoihin, joihin poliisit eivät voi mennä. Hänelle kerrotaan asioita, joita poliiseille ei kerrota. Ei edes mustille poliiseille. Lisäksi hän tuntee alueen, josta tytöt on löydetty.

Rawlins kieltäytyy auttamasta poliisia, sillä hän on jättänyt ne hommat jo. Pian kuitenkin kuolee neljäs tyttö. Tällä kertaa vaaleaihoinen ja poliisit ovat jälleen Rawlinsin kimpussa. He syyttävät tapahtumista tämän parasta ystävää ja kiristävät Rawlinsin auttamaan heitä tutkinnassa. Rawlins ja Hiiri alkavat yhdessä tutkia nuorten naisten kuolemia. Tutkiessaan tapausta Easy Rawlins ja murhaaja tuhoavat molemmat sen mitä eniten rakastavat. Syyt heillä on erilaiset. Toinen salaa toimintansa häpeästä ja toinen ylpeytensä vuoksi.

Kirja herätti melko paljon ajatuksia muun muassa tuon ajan rasismista, prostituutiosta ja poliisien toiminnasta. Aihe toi hienosti esiin mustan väestön epäluulon valkoisia kohtaan. Valkoisten halveksunta ja eriarvoisuus mustiin nähden tuotiin esille muun muassa Rawlinsin asioidessa julkisissa palvelurakennuksissa. Ihmisten puheista ja käyttäytymisestä kuulsi läpi halveksunta, joskaan he eivät sanoneet mitään. Poliisit ja lehdistökin kiinnostuivat vasta murhista, kun uhrina oli valkoinen nuori nainen.
Pidätettäessä Rawlinsille ei kerrottu mistä häntä syytettiin, minne häntä milloinkin vietiin tai mitä yleensä tulisi tapahtumaan.

"Mä en puhu tästä valkoisten kanssa, hän sanoi.
Samaa olin kuullut aina. Puolet tuntemistani mustista olisi kävellyt kilometrin mutkan vain välttääkseen suoran kontaktin valkoisten kanssa. Minua ei hämmästyttänyt, etteivät edes valkoiset luottaneet toisiinsa. Minäkään en luottanut, joten miksi he luottaisivat?"

Walter Mosley: Valkoinen perhonen
White Butterfly 1992
Suom. Liisa Laaksonen
Loki 1998, s. 270

Osallistun tällä kirjalla Lukuiloa perhoslaaksossa -haasteeseen.