perjantai 3. tammikuuta 2014

Unto Katajamäki: Viides vieras

Vuoden ensimmäiseksi kirjaksi valikoitui Unto Katajamäen Viides vieras. En ole aikaisemmin lukenut mitään kirjailijan tuotannosta, eikä tämäkään kirja juuri säväyttänyt. Kirja valikoitui aivan sattumanvaraisesti mukaan nopealla kirjastoreissulla pistäessä silmään. Äitini oli juuri lukenut kyseisen kirjan ja mainitsi pitäneensä siitä. Meillä on aikaisemmin ollut jokseenkin samanlainen maku kirjallisuuden suhteen, mutta tässä kohden olen eri mieltä.

Päähenkilönä kirjassa toimii Martti Piha. Entinen poliisi, joka on aikaisemminkin leikkinyt salapoliisia. Hän on eronnut vaimostaan, jonka kanssa hänellä oli yksi poika, joka on myös poliisi. Tältä Martti saa tietoja tutkimistaan henkilöistä, mikä itseäni kirjassa hieman ihmetytti. Martti saa kutsun entisen koulukaverinsa Antin luokse viikonlopuksi Etelä-Suomessa sijaitsevaan kartanoonsa. Viikonloppua kartanoon Antin vaimon Mervin ja pojan Joonaksen lisäksi olivat tulleet viettämään kolme muuta vierasta. Varatuomari, professori sekä kansanedusta joiden kaikkien kanssa Antti on ollut tekemisissä vähintään työnsä kautta.

Antti on ollut aina pelimies ja haluaa jälleen pelata omia pelejään ilmoittamalla lounaalla, että tietää jokaisen vieraan tehneen rikoksen, mikä heidän tulisi sinä iltana kertoa. Kaikki rikokset jäisi kartanoon  mikäli vieraat itse suostuisivat ne kertomaan. Muussa tapauksessa Antti kertoisi tietonsa poliisille. Tunnin kuluttua ruokailusta heidän tulisi tavata kirjastossa vielä yksi vieras  ja alkaa käymään rikoksia läpi. Joku kuitenkin ehtii murhata Antin ennen kuin tunti on kulunut eikä viides vieras koskaan ilmesty kartanoon. Tutkinnan edetessä Joonas pidätetään ja Mervi kutsuu Martin selvittämään tapausta, jotta Joonas vapautettaisiin. Martti ei kuitenkaan jätä omia tutkimuksiaan vain siihen…

Vaikka en kirjasta juuri pitänyt, ei se kuitenkaan ole täysin lukematta jättämisenkään arvoinen. Olin lukenut melko pitkään ennen kuin mielenkiintoni heräsi. Katajamäki oli sopivasti jättänyt syyllisen paljastuksen aivan kirjan loppuun ja vaihtoehdot täysin avoimiksi siihen asti. Omat veikkauksetkin syyllisestä ja motiiveista menivät aivan metsään.  Hieman tuli mieleen Neiti Marple kun kaikki mahdolliset syylliset kerättiin lopussa yhteen ja kerrottiin päivän kulku tarinana. Mieltäni jäivät myös askarruttamaan hieman epäselväksi jäänyt motiivi. Jonkinlaisia arvailuja lopussa oli, mutta itse olisin kaivannut tarkempaa selvitystä.



Unto Katajamäki: Viides vieras
Mäkelä 2013, s. 227

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti