Toinen saman kirjailijan kirja heti perään, vaikka ensimmäinenkään ei ollut mitenkään kehuttava. Tämä oli oikeastaan vielä huonompi kuin Vaarallinen tehtävä. Vaikka kirja olikin lyhyt, ei se tuntunut kovin nopealukuiselta. Sekavan oloinen teksti ja tapahtumien kuvaus pakotti lukemaan tarkasti ja koko ajan seuraamaan mitä luki. Helposti ajatukset lähtivät aivan muihin aiheisiin ja huomasin heti tippuneeni tapahtumien kulusta. Oli pakko palata hieman taaksepäin ja lukea uudestaaan.Kirja ei mitenkään pitänyt otteessaan. Sotilaista kerrottiin hyvin vähän, joten oli vaikea lähestyä paremmin yhtäkään heistä. Edes Törnistä en saanut juuri yhtään enempää irti kuin ensimmäisen Salinin kirjan jälkeen. Tämän alkoholin käyttöä ja mainetta niin sodassa kuin sen ulkopuolella tuotiin kirjan lopussa esiin, mutta kuten kirjassakin todetaan eivät totuus ja tarinat aina kohtaa. Miten lie tämän kertomuksen kohdalla?
Kirjan tapahtumat alkavat syksyllä 1942, jolloin venäläisten desantti- ja partio-osastojen onnistui kulkea suomalaisten asemien läpi. Venäläiset tekivät asemien takana tuhojaan ja näitä vastaan päätettiin perustaa kaksi sissikomppaniaa. Törni määrättiin toisen komppanian päälliköksi. Hän sai komppaniaansa edellisiltä partioretkiltä tuttuja miehiä sekä näiden lisäksi seuloi mukaan muita kovia sissejä. Komppaniaan ei ollut helppo päästä. Jokaisen tuli olla vapaaehtoinen ja selvitä lääkärintarkastuksesta. Näiden lisäksi sotilaita karsittiin vielä koulutusjakson aikana. Osa ei kestänyt jatkuvaa ja vaativaa koulutusta.
1943 helmikuun puolen välin jälkeen komppania sai ensimmäisen komennuksensa. Pitkä hiihtomatka alkoi. Komennuksen aikana suomalaiset olivat useita kertoja lähellä ylivoimaista vastustajaansa. Taisteluissa sissit olivat lähellä joutua alakynteen ja komennus oli jäädä Törninkin viimeiseksi. Oli lähellä etteivät venäläiset saaneet häntä vangiksi tai hengiltä. Osalle matka jäi viimeiseksi ja osa selvisi, joskin loukkaantuneena. Ylivoimainen vastustaja kärsi kuitenkin vielä suuremmat menetykset kuin suomalaiset.
Törni jakoi välillä komppaniaa pienemmiksi partioiksi, jotka tekivät tiedusteluretkiä selvittääkseen venäläispartioiden sijainteja ja liikkeitä. Yksi partioista lähti oletettuun venäläisten tukikohtaan. He löysivätkin suomesta loikanneen Valter Vallin sissit ja jäivät yöksi seuraamaan näiden toimintaa. Venäläiset majoittuivat mukavasti taloihin, saunoivat ja söivät. Suomalaiset puolestaan majoittuivat läheiseen heinälatoon ja yrittivät kerätä kylmässä voimia sen mitä pystyivät.
Aamulla alkoi kilpahiihto venäläisten ja suomalaisten välillä takaisin Ontajärven rantaan. Venäläisten sisseissä oli hyviä hiihtäjiä, jopa parempia kuin suomalaisissa. Nämä tekivät suomalaisten sissien paluumatkan hankalaksi ja yhteenotoilta ei voitu välttyä. Kirjan loppu kertoikin sitten muista kevään 1943 aikana tehdyistä tiedusteluista. Kevät oli sodankannalta rauhallista aikaa. Lumien sulaminen ja jäiden lähtö esti entisen kaltaisten tiedustelujen tekemisen. Törni pääsi lähtemään lomalle ja rintamalle jääneet suomalaiset yrittivät lomien toivossa saada venäläisvankeja.
Toivoin kirjan kertovan enemmän itse Törnistä. Kertomus kuitenkin painottui suurelta osin muihin komppaniassa palvelleisiin sotilaisiin ja näiden toimintaan. Mielenkiintoista sekin, mutta oletukseni Törnin nimeä kantavalle kirjalle oli, että se kertoisi nimenomaan Törnistä. Tämä taitaa jäädä viimeiseksi Salinin kirjoittamaksi kirjaksi omalta osaltani.
Osallistun tällä kirjalla Ihminen sodassa -haasteeseen.
Veli Salin: Lauri Törni: Kovamaineiset sissit
Revontuli 2011, s. 197
