P.D. James: Syystanssiaiset

Kirjan nappasin mukaani kirjastosta asiointipäivänäni palautettujen hyllystä. Onneksi, sillä sen vieressä oli myös Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo, jonka tapahtumiin syystanssiaiset ovat jatkoa. Saatuani ylpeys ja ennakkoluulon luettua aloitin heti tämän lukemisen. Hädin tuskin edes huomasi, että kirja ja kirjailija olivat vaihtuneet. Tosin tässä seurattiin pääasiallisesti herra Darcyn ajatuksia. Joka tapauksessa ihana Elizabethin ja herra Darcyn tarina sai jatkua...

Herra ja rouva Darcy ovat asuneet onnellisesti kuusi vuotta Pemberleyn kartanossa. Kartanon henkilökunta on ottanut rouvan lämpimästi vastaan kartanon emännäksi ja suunnitteilla on jokavuotiset lady Annen tanssiaiset. Tanssiaisten aattona illan vieton kartanossa keskeyttää huomion kiinnittyminen hurjaa vauhtia lähestyviin vaunuihin.

"Elizabeth ja muu seurue  kerääntyivät ikkunaan, ja he näkivät etäältä kiesit, jotka etenivät metsätietä pitkin kohti taloa keikkuen ja huojuen, sivulyhdyt loistaen kuin pienet liekit. Mielikuvitus täydensi sen, mitä ei pystynyt niin kaukaa näkemään - hevosten tuulen pörröttämät harjat, niiden vauhkot silmät ja pingottuneet lavat, kun vasemmanpuoleisen hevosen selässä istuva ajuri veti ohjaksista kaikin voimin. Kiesit olivat vielä liian kaukana, jotta pyörien ääntä olisi kuulunut, ja Elizabethista tuntui kuin hän olisi nähnyt tarunomaisten aavevaunujen, kuoleman pelätyn sanansaattajan, kiitävän ääneti kuun valaiseman yön halki.

Vaunut ovat juuri ja juuri pysähtyneet kun niistä nousee Elizabethin nuorempi sisko Lydia ulvoen, että hänen miehensä on murhattu. Lydian saavuttua kartanoon lähtevät miehet metsään etsimään kahta sinne kadonnutta miestä ja löytävätkin heidät. Lydian aviomies löytyy hengissä ja yltä päältä veressä parhaan ystävänsä ruumiin luota. Umpihumalassa hän väittää ystävänsä kuoleman olevan hänen syynsä. Myöhemmin hänet pidätetään ja häntä syytetään murhasta.

Herra Wickhamin ja Lydian avioliitto on kestänyt, joskin välillä heikoissakin oloissa avioitumisen jälkeen. Herra Wickham oli viettänyt lapsuutensa Pemberleyn kartanossa, mutta myöhemmin sotkenut asiansa ja välinsä herra Darcyn kanssa useammankin kerran. Hän ei ole sittemmin ollut tervetullut kartanoon, vaikka sukulaisuussuhteet  sitovatkin perheet yhteen. Herra Darcy on joutunut tuhlaamaan rahojaan useampaan kertaan Wickhamin vuoksi ja jälleen kerran hänen on autettava inhoamaansa ihmistä Elizabethin vuoksi...

Jossakin vaiheessa kirjan tyyli muuttui ja menetti mielenkiintonsa. Tietenkin vanhan klassikon ja uuden dekkarin tyylitkin ovat täysin erilaisia, mutta lupaavan alun jälkeen odotukseni olivat korkeammalla. Minua häiritsi pitkään metsässä ammutut laukaukset. Ase oli ollut kuolleena löydetyn kapteeni Dennyn hallussa miesten kadotessa metsään. Kuka oli metsässä ampunut ja miksi, sillä herra Wickhamin ei ollut saanut osumaa. Olisi voinut olettaa kapteenin ampuneen puolustuksekseen, mikäli herra Wickham hänet yritti tappaa. Kapteeniakaan ei oltu ammuttu. Kuka ampui ja miksi?  Kirjassa edettiin häiritsevän pitkälle oikeudenkäynnissä ennen kuin selvisi nuo ammutut laukaukset.

Olisin pitänyt kirjasta enemmän, jos se olisi säilyttänyt saman tyylin alusta loppuun. Tämä oli kirjan suurin miinus. En kuitenkaan mene teilaamaan koko kirjaa. Viihdyttävä lukukokemus, joka piti murhan täytenä mysteerinä lukijalle loppuun asti. Minunkaan vilkas mielikuvitukseni ei pystynyt kehittelemään kirjan juonenkäänteitä vastaavia kuvitelmia.

P.D. James: Syystanssiaiset
Death comes to Pemberley 2011
Otava 2012, s. 348

Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo

Aivan ihana kirja. Leijailen vieläkin 1800-luvun Englannin tunnelmissa ihanan Herra Darcyn kanssa. Tarina on varmasti monille tuttu ja niille joille ei ole suosittelen kirjan lukemista. Ei voi sanoa, että tämä olisi vain romantikoille soveltuvaa rakkaushömppää. Ei todellakaan. Mielenkiintoiset henkilöhahmot, kuvaukset 1800-luvun Englannista, luokkaerot, naisten asema höystettynä hyvillä juonenkäänteillä ja huumorilla tekevät kirjasta lukuhermoja kutkuttelevan kokemuksen. Tekstin perusteella ei voisi kuvitellakaan, että kirjan julkaisemisesta on jo 200 vuotta.

Herra Bingley vuokraa Bennetien naapurista Netherfieldin kartanon. Nuori naimaton ja varakas herra saa kylän äidit ja tyttäret sekaisin. Tyttäret koettavat päästä hyviin naimisiin ja äidit pyrkivät toteuttamaan tämän mahdollisimman nopeasti. On siis luvassa tanssiaisia, illalliskutsuja ja runsaasti vierailuja. Bennetin perheessä on viisi naimatonta tytärtä ja heidän äitinsä päättää naittaa yhden näistä herra Bingleylle. Bingley huomioikin tanssiaisissa tyttäristä vanhimman ja kauneimman Janen.

Tanssiaisiin herra Bingley on kutsunut myös ystävänsä herra Darcyn, toinen varakas poikamies, jonka varallisuus on vieläkin houkuttelevampi kuin herra Bingleyn. Pian ihmisille kuitenkin selviää että Darcy on hyvin ylpeä ja koppava. Hän vain mököttää tanssiaisissa eikä pysty kuvittelemaan edes tanssivansa kenenkään pienen kylän tilallisten tyttärien kanssa, naimisiin menemisestä puhumattakaan. Bennetien toiseksi vanhin tytär Elizabethkin tekee herra Darcystä omat johtopäätöksensä ja on varma tämän vihaavan naisia. Hän on kuitenkin väärässä ja alkaa herättää tahtomattaan tunteita herra Darcyssä. He kuitenkin ovat eri luokkayhteiskunnista, eikä Elizabeth pidä herra Darcystä.

Nuoren hyvin ennakkoluuloisen Elizabethin elämänvaiheita on mielenkiintoinen seurata. Hänen sanavalmiutensa luo useamman mielenkiintoisen keskustelun herra Darcyn kanssa. Kilpakosijat, kylän juorut ja nuoret paikkakunnalle saapuneet upseerit sekoittavat entisestään jo epätoivoiselta tuntuvaa rakkaustarinaa Elizabethin ja herra Darcyn välillä. Myös Janen ja herra Bingleyn rakkaustarina saa takaiskun Bingleyn muuttaessa talveksi Lontooseen.

Tyttäristä keskimmäinen Mary on hyvin valju hahmo kirjassa. Lukutoukka joka jää kauneudessa muiden sisarien varjoon ja pyrkii muilla avuin herättämään miesten mielenkiinnon siinä kuitenkaan onnistumatta. Nuorimmaiset Lydia ja Kitty ovat vallattomia ja juoksevat paikkakunnalle saapuvien upseerien perässä minkä ehtivät. Tästä ei ole kuin huonoja seurauksia ja perheelle koituu häpeää, niin etteivät Jane ja Elizabeth ehkä pääsekään naimisiin. Näiden lisäksi vielä herra ja rouva Bennet tuovat omalla käytöksellään häpeää tyttärille ja vaikeuttavat naimisiin pääsyä.

Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo
Pride and Prejudice 1813
WSOY1949, s. 328