Alexandre Dumas: Monte Criston kreivi

Vihdoin sain tämän upean kirjan loppuun. En yhtään ihmettele, että Monte Criston kreivi pysyy jatkuvasti suosiossa. Uusia julkaisuja ilmestyy edelleen, toiset kirjailijat ovat kirjoittaneet siihen jatko-osia ja tarinasta on tehty elokuvia sekä tv-sarja. Itselleni kuitenkin tarina oli aivan vieras. En muista nähneeni edes elokuvia aiheesta. Jotkin oudot ennakkoluulot ja kirjan koko ovat aikaisemmin jättäneet sen hyllyyn, mutta en voi kuin olla tyytyväinen luettuani kirjan.


Tarina sijoittuu Välimeren saarille, Ranskaan ja Italiaan 1800-luvun alkupuolelle. Edmond Dantès joutuu syyttömänä vangituksi hääpäivänään väärän ilmiannon vuoksi. Vankeusaikanaan hän vannoo kostoa pettäjilleen ja neljäntoista vankilavuoden jälkeen hän saa mahdollisuuden paeta. Paettuaan hänen on otettava uusi henkilöllisyys itselleen. Monte Criston kreivinä hän suuntaa Pariisiin kostamaan hänet pettäneille ystäville sekä etsimään entistä kihlattuaan.

Lähes jokainen kirjan hahmoista ja heidän tarinoistaan oli mukaansa tempaava. Takakannen lupaukset vastustamattomasta tarinasta, joka lumoaa lukijansa, pitivät täydellisesti paikkansa. Lumoutuneena luin kertomuksia Pariisin seurapiirielämästä ja rakkaudesta. Samalla sotkeuduin mukaan petosten vyyhtiin ja pyrin selvittämään sitä.

Aivan loistava kirja kokonaisuudessaan. Harmittaa vain, että olen unohtanut historian tunneilla Napoleonista käsitellyt asiat. Välillä tuntuivat menevän Ranskaa hallitsevat Ludvigit sekaisin. Olisi ollut mukavampi seurata tarinaa, kun oma tietämys aiheesta olisi ollut yhteydessä kirjan tapahtumiin. En voi kuin suositella kaikille kirjaa. Vaikka se tuntuu hirmuiselta luku-urakalta, niin se kuitenkin kannattaa...

Osallistun tällä Hei me lusitaan!- sekä Vive la France!- haasteeseen.

Alexander Dumas: Monte Criston kreivi
Le comte de Monte-Cristo 1844-45
suom. Jalmari Rinne
Otava 2005, s. 697

Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo

Aivan ihana kirja. Leijailen vieläkin 1800-luvun Englannin tunnelmissa ihanan Herra Darcyn kanssa. Tarina on varmasti monille tuttu ja niille joille ei ole suosittelen kirjan lukemista. Ei voi sanoa, että tämä olisi vain romantikoille soveltuvaa rakkaushömppää. Ei todellakaan. Mielenkiintoiset henkilöhahmot, kuvaukset 1800-luvun Englannista, luokkaerot, naisten asema höystettynä hyvillä juonenkäänteillä ja huumorilla tekevät kirjasta lukuhermoja kutkuttelevan kokemuksen. Tekstin perusteella ei voisi kuvitellakaan, että kirjan julkaisemisesta on jo 200 vuotta.

Herra Bingley vuokraa Bennetien naapurista Netherfieldin kartanon. Nuori naimaton ja varakas herra saa kylän äidit ja tyttäret sekaisin. Tyttäret koettavat päästä hyviin naimisiin ja äidit pyrkivät toteuttamaan tämän mahdollisimman nopeasti. On siis luvassa tanssiaisia, illalliskutsuja ja runsaasti vierailuja. Bennetin perheessä on viisi naimatonta tytärtä ja heidän äitinsä päättää naittaa yhden näistä herra Bingleylle. Bingley huomioikin tanssiaisissa tyttäristä vanhimman ja kauneimman Janen.

Tanssiaisiin herra Bingley on kutsunut myös ystävänsä herra Darcyn, toinen varakas poikamies, jonka varallisuus on vieläkin houkuttelevampi kuin herra Bingleyn. Pian ihmisille kuitenkin selviää että Darcy on hyvin ylpeä ja koppava. Hän vain mököttää tanssiaisissa eikä pysty kuvittelemaan edes tanssivansa kenenkään pienen kylän tilallisten tyttärien kanssa, naimisiin menemisestä puhumattakaan. Bennetien toiseksi vanhin tytär Elizabethkin tekee herra Darcystä omat johtopäätöksensä ja on varma tämän vihaavan naisia. Hän on kuitenkin väärässä ja alkaa herättää tahtomattaan tunteita herra Darcyssä. He kuitenkin ovat eri luokkayhteiskunnista, eikä Elizabeth pidä herra Darcystä.

Nuoren hyvin ennakkoluuloisen Elizabethin elämänvaiheita on mielenkiintoinen seurata. Hänen sanavalmiutensa luo useamman mielenkiintoisen keskustelun herra Darcyn kanssa. Kilpakosijat, kylän juorut ja nuoret paikkakunnalle saapuneet upseerit sekoittavat entisestään jo epätoivoiselta tuntuvaa rakkaustarinaa Elizabethin ja herra Darcyn välillä. Myös Janen ja herra Bingleyn rakkaustarina saa takaiskun Bingleyn muuttaessa talveksi Lontooseen.

Tyttäristä keskimmäinen Mary on hyvin valju hahmo kirjassa. Lukutoukka joka jää kauneudessa muiden sisarien varjoon ja pyrkii muilla avuin herättämään miesten mielenkiinnon siinä kuitenkaan onnistumatta. Nuorimmaiset Lydia ja Kitty ovat vallattomia ja juoksevat paikkakunnalle saapuvien upseerien perässä minkä ehtivät. Tästä ei ole kuin huonoja seurauksia ja perheelle koituu häpeää, niin etteivät Jane ja Elizabeth ehkä pääsekään naimisiin. Näiden lisäksi vielä herra ja rouva Bennet tuovat omalla käytöksellään häpeää tyttärille ja vaikeuttavat naimisiin pääsyä.

Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo
Pride and Prejudice 1813
WSOY1949, s. 328

Richard Bach: Lokki Joonatan

Lokki Joonatan Livingston on lokki joka haluaa lentää. Hän kuitenkin asuu lokkiyhteisössä, jonka tarkoitus on hankkia itselleen ruokaa. Joonatan sen sijaan on mielummin nälkäinen ja harjoittelee lentämistä. Hän harjoittelee yksin lentämistä kehittyen ja haluten näyttää myös laumalleen osaamistaan. Lentohalunsa vuoksi Joonatan karkotetaan laumasta ja hän elää lopun elämänsä yksin harjoitellen lentämistä ja nauttien siitä.

Pian Joonatan löytää taivaan, jossa vanhempi lokki opettaa hänelle entistä enemmän lentämisestä ja vapaudesta. Lokki Joonatan oppii nopeasti ja alkaa myös itse opettaa taivaaseen tulevia uusia lokkeja. Hän kuitenkin kaipaa takaisin maahan ja haluaa lähteä opettamaan vanhalle laumalleen oppimiaan asioita...

Kirja oli hieman merkillinen. Kuka haluaisi lukea lokeista, noista ikävistä, röyhkeistä elukoista? Olin kuitenkin kuullut kehuja kirjasta ja päätin lukea sen. Ensimmäistä osaa lukiessani mietin olinko tosissani, luin lokin lentoharjoittelusta. Kirja oli kuitenkin lyhyt ja päätin jatkaa. Se parani loppuakohden.

Kirjan päätyttyä olin tyytyväinen päätökseeni jatkaa loppuun. Sympaattinen pieni muiden hyljeksimä lokki kasvoi suureksi ja muiden arvostamaksi. Kertomus vapaudesta, itsensä löytämisestä, oman onnen tavoittelusta ja mistä kaikesta muusta... Tuntuu kuin en olisi sisäistänyt kaikkia kirjassa olleita elämänviisauksia. Tähän kirjaan täytyy palata joskus toisen kerran, ehkä toisella lukukerralla kirja antaa vieläkin enemmän.

Seuraavan kerran nähdessäni lokin, täytyy jäädä katsomaan osaavatko ne todella teleportata itsensä toiseen maailmaan.

Richard Bach: Lokki Joonatan
Jonathan Livinston Seagull 1970
Gummerus 2013, s.88