Tutustuin viime kesänä ensimmäistä kertaa Leonin kirjojen
kautta venetsialaiskomisario Guido Brunettiin. Pidin heti Leonin kirjoitustavasta,
erityisesti tavasta kuvailla Venetsiaa ja venetsialaisia. Tämä kirja teki
kuitenkin poikkeuksen. Odotin viihdyttävää lukukokemusta ja kirjan takateksti
lupaili jälleen taattua nautinnollista dekkarikokemusta. ”Sateisena aamuna komisario Brunetti ja ispettore Vianello hälytetään Canal Grandelle, jostsa he löytävät pienen tytön hukkuneena. Tapaus mutkistuu heti alkuunsa, sillä kukaan ei ole ilmoittanut lasta kadonneeksi, eikä kukaan ole kaivannut varastettuja esineitä, jotka löytyvät lapsen hallusta.”
Kirjassa on kaksi juonta. Ne eivät kuitenkaan kulje rinnan
tai liity mitenkään toisiinsa. Tai sitten tämä jäi minulta täysin huomaamatta. Brunettin veljen vanha ystävä, joka toimii pappina tulee eräänä päivänä pyytämään palvelusta. Hän pyytää Brunettia tutkimaan erästä epäilyttävää pappismiestä. Ystävä pelkää tämä huijaavan ihmisiltä rahaa ja toivoo, että toiminta saataisiin loppumaan. Epäilyttävän "lahkonjohtajan" tutkiminen jää melkein unohduksiin, kun pieni tyttö löydetään hukkuneena. Odotin
pitkään mielenkiintoista juonenkäännettä, joka sitoisi tutkimukset yhteen ja toisi
eloa kirjaan. Se kuitenkin antoi odottaa itseään….
Kirjan takakannessa maalailtuihin tapahtumiin päästään vasta
yli 100 sivun jälkeen. Tässä kirja hieman piristyi, mutta melko tahmea se oli
loppuun asti. Onneksi tämä ei ollut ensimmäinen Leonin kirjoittama kirja, jonka
luin. Tämän perusteella olisi jäänyt viimeiseksi, mutta taidan vain siirtyä
seuraavaan. Ehkä seuraava käteeni osuva hänen kirjoittamansa kirja on jälleen
yhtä hyvä kuin muutama edellinenkin.
Donna Leon: Unelmien tyttö
The Girl of His Dream
suom. Kristiina Rikman
Otava 2010, s. 286
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti