perjantai 11. joulukuuta 2015

Donna Leon: Unelmien tyttö



Tutustuin viime kesänä ensimmäistä kertaa Leonin kirjojen kautta venetsialaiskomisario Guido Brunettiin. Pidin heti Leonin kirjoitustavasta, erityisesti tavasta kuvailla Venetsiaa ja venetsialaisia. Tämä kirja teki kuitenkin poikkeuksen. Odotin viihdyttävää lukukokemusta ja kirjan takateksti lupaili jälleen taattua nautinnollista dekkarikokemusta. 


”Sateisena aamuna komisario Brunetti ja ispettore Vianello hälytetään Canal Grandelle, jostsa he löytävät pienen tytön hukkuneena. Tapaus mutkistuu heti alkuunsa, sillä kukaan ei ole ilmoittanut lasta kadonneeksi, eikä kukaan ole kaivannut varastettuja esineitä, jotka löytyvät lapsen hallusta.”


Kirjassa on kaksi juonta. Ne eivät kuitenkaan kulje rinnan tai liity mitenkään toisiinsa. Tai sitten tämä jäi minulta täysin huomaamatta. Brunettin veljen vanha ystävä, joka toimii pappina tulee eräänä päivänä pyytämään palvelusta. Hän pyytää Brunettia tutkimaan erästä epäilyttävää pappismiestä. Ystävä pelkää tämä huijaavan ihmisiltä rahaa ja toivoo, että toiminta saataisiin loppumaan. Epäilyttävän "lahkonjohtajan" tutkiminen jää melkein unohduksiin, kun pieni tyttö löydetään hukkuneena. Odotin pitkään mielenkiintoista juonenkäännettä, joka sitoisi tutkimukset yhteen ja toisi eloa kirjaan. Se kuitenkin antoi odottaa itseään…. 

Kirjan takakannessa maalailtuihin tapahtumiin päästään vasta yli 100 sivun jälkeen. Tässä kirja hieman piristyi, mutta melko tahmea se oli loppuun asti. Onneksi tämä ei ollut ensimmäinen Leonin kirjoittama kirja, jonka luin. Tämän perusteella olisi jäänyt viimeiseksi, mutta taidan vain siirtyä seuraavaan. Ehkä seuraava käteeni osuva hänen kirjoittamansa kirja on jälleen yhtä hyvä kuin muutama edellinenkin.

Donna Leon: Unelmien tyttö
The Girl of His Dream 
suom. Kristiina Rikman
Otava 2010, s. 286




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti