Stephen King: Tervetuloa Joylandiin

Takakannen teksti oli houkutteleva ja nappasin kirjan mukaani kirjastosta ajatellen Hämärän jälkeen –lukuhaastetta. Kuvitelmissani oli, että kaikki Kingin kirjat ovat kauhukirjallisuutta. Aloitin kirjan lukemisen hieman varauksellisesti, mutta se vei mennessään. Jossakin 100 sivun kohdalla aloin epäillä kirjan kauhupuolta. No… Kirjan genre olikin ihan muuta, mutta lukukokemuksena aivan huippu.

Dev on 21 vuotias opiskelija, joka seurustelee Wendyn kanssa ja työskentelee ruokalassa. Kesä oli lähestymässä ja Wendy muuttamassa kesäksi toiselle paikkakunnalle töihin. Dev ei halunnut viettää kesää jälleen luuttuamalla kahvilan lattioita, kun tyttöystävä piti hauskaa toisessa kaupungissa. Sattumalta hän saa käsiinsä lehden, jossa on työpaikkailmoitus, työpaikasta taivaassa!

Hän ei voi jättää noin houkuttelevaa tilaisuutta käyttämättä. Dev pääsee haastatteluun ja tutustuessaan Joylandiin paikan ennustaja ennustaa hänelle. Samalla reissulla hän saa kuulla tarinan murhasta joka tehtiin huvipuistossa muutama vuosi aikaisemmin. 

Dev saa työpaikan ja on kuin luotu työskentelemään Joylandissa, paikassa jossa myydään hauskaa. Hän viettää elämänsä parasta kesää, vaikka asiat Wendyn kanssa eivät sujukaan suunnitellusti. Kummitusjunassa tapahtunut murha kummittelee hänen mielessään ja varoituksista huolimatta hän ei voi pysyä poissa junasta….

Kirja vei mennessään. Pidin erittäin paljon Kingin tyylistä kirjoittaa. Jossakin vaiheessa huomasin itsekin iskeväni silmää, kun kirjan henkilöt näin tekivät. Kirjan teksti vain soljui eteenpäin. Se ei tuntunut jännäriltä sen enempää kuin odottamaltani kauhulta. En edes jäänyt kaipaamaan jännitystä kirjan alkupuolelle. Lopun jännitys oli riittävä ja nivoi kesän tapahtumat hyvin yhteen. Kirjan loppu oli todellinen yllätys. Vaikka koko kirjan odotti murhaajan ilmestyvän, niin en mitenkään osannut odottaa tai arvata kirjan lopputulosta. 

Ehkä tämän kirjan rohkaisemana uskaltaudun ottaa käteen myös sen kauhukirjan. 

 Stephen King: Tervetuloa Joylandiin

Joyland 2013

suom. Kristiina Vaara 

Tammi 2015, s. 288

Kåre Halldén: Cavakuningas

Olen odottanut tämän kirjan lukemista siitä lähtien kun luin Halldénin wine crime – sarjan ensimmäisen kirjan Samppanjaruhtinas. Tämähän on suomenkielisenäkin ilmestynyt jo aikoja sitten, mutta vasta nyt törmäsin kirjastossa tähän ja olihan se pakko heti lukea. Luin tämän lähes yhdeltä istumalta. 

Cavakuningas on sekoitus murhia, juonittelua ja espanjalaista kuohuviiniä, cavaa. Kirja nivoo jälleen hienolla tavalla menneisyyden ja nykyisyyden juonittelut yhdeksi upeaksi tarinaksi. Ensimmäiset sata sivua kirjasta tuntuivat hieman sekavilta ja tarinoissa oli hankala pysyä mukana. Kaikki alun kappaleet kuitenkin pohjustivat juonta hienolla tavalla. Lukemista ei vain voinut keskeyttää ennen kuin sai selville miten kaikki palaset sopivat yhteen. 

Kirjan päähenkilöinä ovat Samppanjaruhtinaastakin tutut Isabelle ja Harald. Ranskan tapahtumien jälkeen he ovat menneet naimisiin, saaneet tyttären ja muuttaneet lähelle Barcelonaa. He ovat ostaneet pienestä kylästä oman viinitilan ryhtyäkseen tuottamaan cavaa. Kylässä toimii myös muita viinitiloja, joiden kesken käy kova kilpailu muun muassa suurimman tuottajan asemasta. 

Eräänä päivänä satoja vuosia aluetta suojellut korkkitammi kaatuu ja paikalliset uskovat tämän tuovan huonoa onnea tullessaan. Pian yksi paikallisen viinitilan osakas löydetään hirttäytyneenä kaatuneen korkkitammen juuristoon. Uskonnollisessa pienessä kylässä tämä vahvistaa entistä enemmän tammen kaatumisen tuomaa huonoa onnea, eikä aikaakaan kun Isabellen hyvä ystävätär Dolores löydetään heidän puutarhastaan kuristettuna. 

Ennen kuolemaansa Dolores on ehtinyt kertoa Isabellelle huolestaan tämän valmistamaa cavaa kohtaan. Kuohuviini on valmistettu hänen kasvattamistaan rypäleistä, mutta eihän siinä voi olla mitään vikaa. Isabellehan on juonut sitä litroittain ja se on parempaa kuin yhdenkään toisen alueen viinintuottajan kuohuviini. Pian Isabelle Harald ovat keskellä juonittelua, salailua ja aktivistiryhmän toimintaa. 

Kirjassa tuotiin syylliset melko nopeasti esille, mutta tämä ei lukukokemusta haitannut. Jännitys säilyi kirjassa aivan loppuun asti. Loppu tosin tuntui hieman laimealta. Vaikka pidänkin siitä, että kirja jättää osan asioista lukijan arvailujen varaan, niin tässä se jätti mielestäni hieman liikaakin. Lukukokemuksena kirja oli viihdyttävä ja jäänkin odottamaan, koska saan seuraavan osan sarjasta käsiini. 

Kåre Halldén: Cavakuningas

Cavakungen 2012

suom. Sirkka-Liisa Sjöblom

Tammi 2014, s. 446

Denise Mina: Ampiaiskesä

Onneksi annoin Minan kirjoille vielä mahdolllisuuden. Ampiaiskesä oli mielestäni huomattavasti parempi kuin aikaisemmin lukemani yksin yössä. Kirjoitustyyli oli tietenkin hyvin samanlainen, mutta siihen oli jo tottunut ja aikaisemmin häirinneet asiat eivät enää juuri haitanneet.

Kirja jatkoi rikosylikonstaapeli Alex Morrown tutkimuksia. Hän on saanut asiat selvitettyä miehensä kanssa ja odottaa kaksosia. Odotin innokkaasti lisää Alexin sukulaisuussuhteiden sekoittumista tutkimuksiin, mutta tässä kirjassa niille ei annettu juurikaan jalansijaa. Hänen yksityiselämästään ei ole juuri kirjoissa kerrottu, mutta tuon vähänkin odottaa koko ajan sekoittuvan jollakin lailla tutkimuksiin. Minut on täysin koukuttanut tämä "hyvä sisko - paha veli" -asetelma. Alexin velipuoli on kuvattu kirjassa rikolliseksi, jota Alex ei halua elämäänsä. Kirjan lopussa hän kuitenkin aikoo suostua palvelukseen, jota hänen veljensä on pyytänyt. Enempää siitä ei sitten kerrottukaan. Suunnitelmani jättää tämän kirjailijan kirjat täysin taka-alalle on alkanut pahasti rakoilla.

Tapahtumat alkavat kun Glasgow'n hienostoalueella lapsuudenkodissaan murhataan raa'asti prostituoituna toiminut Sarah Erroll. Lähes samaan aikaan Kentissä miljonääri hirttää itsensä. Kaukana toisistaan tapahtuneiden kuolemantapausten välillä alkaa löytyä hiljalleen yhdistäviä tekijöitä. Molemmat kuolleet ovat tunteneet toisensa hyvin. Raa'an surman takana näyttäisi olevan Alexin lapsuudenystävän kaksi lasta. Ainakin Alexin esimiehen mielestä. Kaiken keskellä poliisiasemalla on kapinahenkisyyttä ja Alex pyrkii pysymään poissa ristitulesta.

Kirjassa on hieno tarina sisäoppilaitokseen suljetusta nuoresta pojasta, joka ei ollut kotona kokenut rakkautta. Hän oli tuntenut riittämättömyyttä ja pelkää nolaavansa itsensä ja näin saavansa epäilyttävän maineen. Viimeisenä pisarana hänen isänsä nitistää hänet, tuhoaa hänen minuutensa... Nuoren pojan on kasvettava aikuiseksi ja kohdattava jälleen perheensä.

Olin täysin yllättynyt, että pidin kirjaa lopulta todella hyvänä. Tartuin siihen hieman hällä väliä asenteella, mutta lupaava alku vei heti mennessään. Omia suosikkejani eivät ole kirjat, joissa murhaaja tiedetään alusta alkaen, mutta loppu pelasti kaiken. Odotin hieman vaisua loppua tapahtumien selvittyä, mutta se oli kaikkea muuta. Parin viimeisen lyhyen kappaleen aikana selviää, mitä kullekin kirjan hahmolle on tapahtunut ja kuitenkin se vielä kääntää kaiken päälaelleen. Loistava lopetus kirjalle.

Osallistun tällä  Lukuiloa perhoslaaksossa -haasteeseen.

Denise Mina: Ampiaiskesä
The End of the Wasp Season 2011
suom. Juha Ahokas
Like 2012, s. 397

Denise Mina: Yksin yössä

Kerrankin osasin aloittaa sarjan lukemisen ensimmäisestä kirjasta. Tämä kirja siis tuli valittua lähinnä sarjan seuraavan kirjan vuoksi. Ampiaiskesä olisi seuraavaksi luettavana.

Kirja aloitti rikoskonstaapeli Alex Morrow'n tutkimuksista kertovan sarjan. Alex on naimisissa oleva 35-vuotias nainen, joka on koko poliisiuransa ajan pyrkinyt pitämään menneisyytensä ja sukulaisuussuhteensa salassa. Omakaan parisuhde ei ole parhaimmalla tolalla ja kotiin ei kiinnosta mennä.

Eräänä iltana Alexin synnyinseudulla kaksi naamioitunutta miestä hyökkää erääseen taloon.  Hyökkääjät etsivät Bobia, mutta talossa ei asu ketään sen nimistä. Hyökkääjien kuljettajana on nisti, eivätkä he itsekään ole aikaisemmin tehneet mitään vastaavaa. Kaikki tuntuu menevät väärin jo valmistautuessa iskuun. Bobia etsiessä tapahtumien kulku lähtee entistä enemmän kulkemaan väärään suuntaan. Vahinkolaukaus, väärän miehen kaappaaminen, nistin tunarointi auton kanssa...

Alex Morrow toivoo saavansa tapauksen tutkittavakseen, mutta se annetaan hänen kollegalleen. Miehelle joka ajattelee vain uraansa eikä halua muiden keräävän lainkaan kiitosta tutkimuksista. Varsinkin Alexin saadessa jonkin idean tai keksivän jotakin, hänet jyrätään häpeilemättömästi taka-alalle. Kireät välit tutkinnassa ovat vähällä sotkea tutkimuksia eikä esimieheltä tule kiitosta. Kollegoiden tulee selvittää välinsä ja unohtaa erimielisyytensä.

Kirjan juoni oli hyvä, mutta en pitänyt kerrontatavasta. En saanut juuri otetta kirjasta ja lukeminen jäi pintapuoliseksi. Kaapatun ja toisen kaappaajaan haaveilujen sekoittuminen tapahtumiin häiritsi. Myös muiden henkilöiden ajatukset risteilivät sinne tänne kappaleiden välillä. Samalla tavalla omatkin ajatukset haahuilivat kirjaa lukiessa. Välillä huomasi lukeneensa sivun, vaikka ajatukset olivat aivan muualla. Oli palattava takaisin ja luettava uudelleen.

Kaiken uhalla ajattelin antaa vielä Minan kirjoille mahdollisuuden. Olen "kuullut" niistä hyvää ja hahmona Alex vaikuttaa mielenkiintoiselta.

Denise Mina: Yksin yössä
Still Midnight 2009
suom. Juha Ahokas
Like 2011, s. 351

Marie Hermanson: Laakso

Daniel on opettajana toimiva entinen tulkki. Hänellä oli myös kaksoisveli, mutta heidät oli erotettu jo pieninä. He olivat aina olleet kuin toistensa peilikuvat, mutta luonteeltaan täysin erilaiset. Daniel asui lapsuutensa äitinsä kanssa ja Max isänsä. He näkivät vain kerran vuodessa yhteisillä syntymäpäivillään, mutta vanhemmiten olivat vieläkin vähemmän tekemisissä. Daniel ei halunnut olla kaksonen, ei varsinkaan identtinen.

"Kun kirje tuli, Daniel luuli ensin että se oli lähetetty Helvetistä."

Eräänä päivänä Daniel saa Maxilta kirjeen, jossa tämä pyytää häntä vierailulle Himmelstalin yksityisklinikalle Itävaltaan. Ilmaiset lennot, käynti veljeä tervehtimässä ja sen jälkeen viikon loma Alpeilla ei kuulostanut ollenkaan huonommalta Danielin mielestä. Heti perille saavuttuaan Daniel huomaa muiden ottavan asiat hoitaakseen. Klinikan henkilökunta pitää itsestään selvyytenä, että hän majoittuu klinikan vierashuoneisiin ja Max haluaa hänet omaan mökkiinsä.

Illan kuluessa hän huomaa viihtyvänsä pitkästä aikaa veljensä seurassa. Seuraavan päivän poistuminen klinikalta vaihtuu kalastukseen veljen kanssa ja Danielille selviää, miksi Max halusi hänen tulevan käymään. Maxilla on ongelmia maksaa klinikan laskua ja hänen tulisi päästä pariksi päiväksi pois selvittääkseen raha-asiansa. Hän ei kuitenkaan pääse poistumaan ennen kuin on maksanut laskunsa. Daniel kuvittelee ettei voi auttaa ennen kuin kuulee Maxin epäilyttävän ehdotuksen. Jo pieninä kaksoset leikkivät vaihtamalla rooleja ja esittämällä toisiaan.

Ilman varsinaista lupausta Daniel huomaa heräävänsä Maxina seuraavana aamuna tämän lähdettyä jo aikaisin häntä esittäen pois laaksosta. Vain muutama päivä upeassa laaksossa hermoromahduksen saaneiden yrityspomojen kanssa ei luulisi olevan haasteellista. Heti ensimmäisenä aamuna hän kuitenkin huomaa, että jo muutamassa hetkessä voi saada ongelmia aikaiseksi.

Päivät kuluvat ja Maxia ei kuulu takaisin. Hiljalleen Danielia alkaa epäilyttää myös asiakkaiden henkilöllisyydet yritysjohtajina ja henkilökunnan mielenterveys. Kaikki ei taidakaan olla aivan niin kuin Max on kertonut.

Tämä kirja oli todella koukuttava. Luin sen lähes yhdeltä istumalta, vaikka varsinaisesti tapahtua alkoi vasta lähemmäs sata sivua luettuani. Henkilökuvaukset, Himmelstalin upean luonnon kuvailu, mutta myös odottava jännitys tapahtumien kulusta tekivät lukukokemuksesta viihdyttävän. Mielestäni oli hienoa, että kirjassa ei mässäilty kaikilla mahdollisilla julmuuksilla, vaikka kaikki ainekset siihen olisi ollut. Pahoja asioita tapahtui, mutta ne mainittiin lähes ohimennen.

Kaikki ennalta-arvattavuus karisi kirjaa lukiessa ja se vain teki siitä entistä kiinnostavamman. On vaikea kuvailla kirjaa ilman että paljastaisi liikaa ja pilaisi muitten lukukokemuksen. Voin kuitenkin vain suositella kirjaa kaikille. Jos jokin huono puoli kirjasta olisi löydettävä, olisi se ehdottomasti aivan loppu. Jäin odottamaan vielä hieman jotakin. Lisäksi olisin kaivannut lisää upean miljöön kääntöpuolen kuvailua varsinkin lopussa.

Marie Hermanson: Laakso
Himmelsdalen 2011
suom. Jonna Joskitt-Pöyry
Like 2012, s. 393

Jennifer Lee Carrell: Shakespearen salaisuus

Harvardin yliopistossa tohtoriksi väitelleen Jennifer Lee Carrell:n alaa on Englannin ja Amerikan kirjallisuus. Hän on toiminut myös teatteriohjaajana. Myös kirjan päähenkilö Kate Stanley on amerikkalainen kirjallisuuden tutkija, joka on erikoistunut Shakespeareen. Globe teatterissa Lontoossa hän on ohjaamassa näytelmää Hamlet.

Katen entinen professori Roz ilmestyy teatterille yllättäen ja  tuo hänelle lahjan. He eivät ole olleet missään yhteyksissä kolmeen vuoteen. Roz saa suostuteltua Katen tapaamaan hänet myöhemmin illalla, mutta ei koskaan saavu paikalle. Odottaessaan korkealla Parliament Hillillä hän näkee savupatsaan kohoavan sieltä missä Globe sijaitsee. Päästyään viimein takaisin teatterille löytyy professori kuolleena eräästä aitiosta.

Kate on illan aikana huomannut mishahmon seuraavan häntä ja kotiin viimein palatessaan sama hahmo näkyy ikkunassa. Hän pakenee näyttelijätuttavansa luo turvaan, mutta on jo tempautunut mukaan hurjaan seikkailuun. Rozilta saamastaan lahjasta hän löytää vihjeitä, jotka johtavat hänen entiseen opinahjoonsa Harvardiin.

Shakespearen  henkilölisyyden selvittämiseksi ja kadonneen käsikirjoituksen löytämiseksi Kate joutuu useammin kuin kerran hengenvaaraan matkatessaan maasta toiseen. Seuratessaan Rozin jättämiä vihjeitä hänelle selviää uusia asioita vanhoista tuttavistaan ja hän ei voi lopulta enää olla varma kehen ja mihin voisi luottaa.

Aiheen kirjalle Carrell oli keksinyt jatko-opintojensa alkuvaihessa Harvardissa. Hänellä kesti yli kymmenen vuotta päästä alkuun kirjoittamisessa, mutta lopputulos oli loistava. Seuraahan kirja hyvin vahvasti monen muun kirjan tavoin samaa kaavaa. Joku jättää vihjeen ennen kuolemaansa ja vihjeen saaja lähtee selvittämään asioita. Tämä tarina oli kuitenkin kiedottu erittäin hienolla tavalla Shakespearen tarinoiden ja historian pyörteisiin.

Vaikka kirjassa on jonkin verran toistoa, ei se haittaa lukukokemusta. Osasin jo ennalta odottaa, että vihjeet ja uudet löydökset eivät veisi suoraan etsityn tiedon luokse, vaan niitä tulisi lisää ja lisää ja lisää... Itseäni kirjassa koukutti eniten Shakespearen elämän ja henkilöllisyyden tutkiminen. Oli tietenkin ymmärrettävä ettei kirjassa olleet tiedot olleet totta, mutta täysin aiheesta tietämättömänä se ei haitannut. Pikemminkin se herätti mielenkiinnon. Olen jostakin kumman syystä kuvitellut Shakespearen tuotannon aina tylsäksi, mutta ilmeisesti se on ollut väärä käsitys ja tuotanto olisi tutustumisen arvoista.

Jossakin vaiheessa päähenkilö Kate alkoi tuntua todella sinisilmäiseltä. Useat Shakespeare asiantuntijat, ihailijat ja keräilijät ojensivat auttavan kätensä niin rahan, suhteittensa kuin tietojensa suhteen. Missään vaiheessa hän ei epäillyt auttajiensa motiiveja. Vanhan professorinsa salamyhkäisyys asiassa ei tehnyt hänestä varovaista, vaan hän kertoi hyvinkin helposti ihmisille tutkimuksistaan ja löydöistään. Tämä lähinnä ihmetytti ja hieman huvitti lukiessa.

Tapahtumat jakautuivat sopivassa suhteessa ennalta arvattaviin asioihin sekä täysin yllättäviin juonenkäänteisiin. Varsinkin lopun tapahtumat pääsivät jälleen kerran yllättämään täysin. Olin tosin jo melko aikaisessa vaiheessa epäillyt syyllisiä oikeiksi, mutta tarinan edetessä vaihdoin harmikseni epäiltyä...

Jennifer Lee Carrell: Shakespearen salaisuus
Interred with Their Bones 2007
suom. Laura Jänisniemi
Bazar 2010, s. 524

Jørgen Brekke: Armon piiri

Tämän kirjan hotkasin yhdellä kertaa. Hyvä juoni ja mielenkiintoiset juonenkäänteet pitivät mukanaan loppuun saakka. Tähän kirjaan oli saatu mahdutettua aivan kaikki mahdollinen, katoamisia, kidnappaus, julmia murhia, hyväksikäyttöä, seksiä, päihteitä, syöpä, epäonnistuneita avioliittoja, pettämistä ja vaikka mitä muuta. Kaikki vielä nivotaan hienosti yhteen monen sadan vuoden takaisiin asioihin.

1528 kerjäläismunkki palaa synnyinmaahansa Norjaan. Hänen on tarkoitus etsiä Bergenistä parturi, joka omistaa sen hetken parhaat veitset. Nuorena kerjäläismunkin äiti oli pyytänyt parturia ottamaan hänet mukaansa lähtiessään Norjasta. Nuoruutensa munkki matkusteli parturin kanssa kunnes heidän tiensä erosivat huonoissa merkeissä. Vuosien jälkeen hän päätti etsiä parturin ja tämän veitset käsiinsä.

Vuonna 2010 tapahtuu kaksi hyvin paljon toisiaan muistuttavaa julmaa murhaa. Toinen yhdysvalloissa Richmondissa Edgar Allan Poe -museossa ja toinen Norjassa Trondheimissa Gunnerus -kirjastossa. Yhdysvalloissa rikosta tutkii muiden mukana Felicia Stone, jonka pääepäilty tuo mukanaan menneisyyden haamuja ilmestyessään kuvioihin. Johtolangat vievät Felician Norjaan kaupunkiin, joka hänen mielestään muistuttaa autiomaata. Vuoristo, vohvelit ja työskentely paikallisen tutkijan kanssa auttavat Feliciaa kohtaamaan syyllisten lisäksi myös menneisyytensä.

Norjassa murhaa tutkii juuri sairaslomalta palannut Odd Singsaker. Aivokasvainleikkaus on vienyt muistin mennessään. Hänen on vaikea muistaa, että hänen pääepäiltynsä Jon Vatten oli muutamia vuosia sitten myös pääepäiltynä vaimonsa ja poikansa katoamisen yhteydessä. Oddin on vaikea ajatella muita syyllisiä, vaikka johtolangat osoittavatkin muualle kuin Vatteniin.

Kirja tuntui aluksi melko sekavalta, kuten yleensäkin useampien tarinoiden yhdistyessä. Nopeasti tapahtumat kuitenkin alkoivat nivoutua yhteen ja tarinoita yhdistävät tekijät tulivat hienosti esiin. Juuri kun oli saanut selvyyden tapahtumista ja niitä oli helppo seurata, otettiin tarinaan lisää ulottuvuuksia. Osa tarinan tapahtumista tuntui turhilta juonen kannalta, mutta ne eivät kuitenkaan vieneet häiritsevän paljoa tilaa muilta tapahtumilta. Toisaalta ne myös antoivat mahdollisuuden juonelle kääntyä aivan eri suuntaan kuin se lopulta meni ja samalla vaikeutti tapahtumien ennakoitavuutta.

Juoni oli mielenkiintoinen ja tarina sitoi hienosti historian, kirjallisuuden ja murhat yhteen. Tapahtumat olivat hetkittäin ennalta arvattavissa, mutta tämä ei latistanut lukukokemusta. Syyllisten ja motiivien paljastuminen lopussa oli mielenkiintoisella tavalla rakennettu. Omat arvailut syyllisestä menivät useampaan kertaan väärin ja ennalta odotetut tapahtumat eivät mennetkään niin kuin kuvittelin.

Hieno lukukokemus kaiken kaikkiaan. Nopealukuinen ja tapahtumat etenivät vauhdilla. Juoni ei jäänyt junnaamaan paikalleen ja juonenkäänteitä oli vaikea ennakoida. Tosin pieni sillisalaatti kirja kyllä oli, mutta suurin osa sopi aivan loistavasti tarinaan. Jäin miettimään kumman tutkijan kertomus mahtaa saada jatkoa... Pienellä googlettamisella sekin selvisi ja nyt on seuraava Brekken kirja laitettu lukulistalle.

Jørgen Brekke: Armon piiri
Nådens omkrets 2011
suom. Katriina Huttunen
Johnny Kniga 2011, s. 333

Daniëlle Hermans: Tulppaanimurhat

Frank Schoellerin ovikello soi keskellä yötä. Oven takana on poliisi, jolla on asiaa hänen veljenpojastaan. Myöhemmin samana yönä veljenpoika Alec saa soiton Frankilta ja pyytää kotiin. Alec huomaa heti jonkin olevan vialla ja lähtee heti. Päästyään perille, hän löytää Frankin kidutettuna kuoleman kielissä. Ennen kuolemaansa Frank ehtii antaa Alecille vanhan kirjan, jota ei saa antaa poliisille. Ennen poliisien saapumista Alec piilottaa kirjan ja väittää Frankin olleen jo kuollut kun hän saapui paikalle. Hautajaisissa Alec vannoo etsivänsä murhaajan. 

Frankin antama kirja on 1600-luvulla valmistettu tulppaanikaupan luettelo. Harvinainen kirja johdattaa Alecin vanhojen ystäviensä luokse Hollantiin tulppaanien jäljille. Alecin ollessa nuori, hänen vanhempansa kuolivat ja Frankista tuli hänen huoltajansa. Selvittäessään kirjan merkitystä ja yhteyttä setäänsä, Alec huomaa kuinka huonosti hän on tuntenut tämän.

Tapaukseen on sotkeutunut myös muita Frankin tuttuja, jotka ovat myös vaarassa. Juuri kun Alec on aikeissa tavata miehen, jolta voisi saada selvyyttä Frankin tekemisiin, löytyy mies kuolleena. Samalla Alec tapaa kuolleen miehen tytärpuolen Taran. Tämä on kauhuissaan ja pelkää henkensä puolesta. Hän ei ymmärrä kuka olisi halunnut murhata hänen isäpuolensa. Alecin epäilykset kuitenkin heräävät Taran suhteen.

Pidin kirjasta! Se oli nopealukuinen ja juonenkäänteet veivät mennessään. Siitäkin huolimatta, että juoni oli hyvin samantapainen kuin monessa muussakin kirjassa. Joku murhataan ja hän jättää jollekin toiselle vihjeen jostakin. Tämä alkaa selvittään vihjettä ja ajautuu hengenvaaraan. Murhaaja puolestaan lähtee jahtaamaan kaikkia, jotka tietävät asiasta jotakin. Tämä kirja pääsi yllättämään vielä aivan viimeisilläkin sivuilla. 

Tarinaan yhdistetyt tulppaanit ja niiden historia toivat uutta mielenkiintoista ulottuvuutta. On hienoa, että tapahtumat ja ihmiset pohjautuvat osittain todellisuuteen ja historiaan. Tämä tekee kirjasta entistä mielenkiintoisemman. Hermans on onnistunut mielestäni loistavasti yhdistämään kaksi erillistä kertomusta. 1600-luvulta murhalla alkanut tarina sulautuu hienosti tämän päivän tarinaan. Niiden yhteys rakentuu pikku hiljaa ja melkein 400-vuotta vanhat tapahtumat vain pohjustavat kirjan varsinaista kertomusta, eikä vie tästä liikaa huomiota.

Kirjan hahmot eivät puolestaan antaneet paljoa. Pieni kolmiodraama sekoitettuna tarinaan, ei tuonut siihen varsinaisesti mitään lisää. Sen olisi yhtä hyvin voinut jättää myös pois. Tai vaihtoehtoisesti hyödyntää se paremmin tapahtumien kulussa. Tässä en huomannut sillä olevan mitään vaikutusta tapahtumiin. Häiritseväksi jäikin, etteivät kirjan hahmot reagoineet juurikaan asiaan. Hahmoista olisi varmasti saanut myös enemmän irti, kuin niistä kirjassa nyt otettiin. 

Jään mielenkiinnolla odottamaan Hermansin muuta tuotantoa.

Daniëlle Hermans: Tulppaanimurhat

Het tulpenvirus 2010

suom. Sanna wan Leeuwen

Bazar 2012, s.  332