Olen Steinhauer: Amerikkalainen vakooja

Tämän sain luettua jo useampi päivä sitten, mutta en ymmärrä mihin päivät ovat kuluneet enkä ole ehtinyt muka kirjoittaa. Kirjailija oli minulle ennestään tuntematon, joten vasta kirjan luettuani minulle selvisi, että se oli trilogian viimeinen osa. Hieman harmitti aloittaa lukeminen väärästä suunnasta, mutta oli se sen verran hyvä, että voisi sen lukea vielä toistamiseen.

Kirjan nappasin jälleen kerran kirjastosta mukaani pinkkien kansien perusteella sen kummemmin miettimättä mistä kirja kertoo. Välillä tällä tavalla tulee huonojakin kirjoja vastaan, mutta tämä oli loistava. Heti alussa tuntui hieman sekavalta seurata tapahtumia ja lukuisia ihmisten nimiä, mutta hiljalleen päähenkilöt erottuivat joukosta eikä niitä muitakaan niin paljoa ollut kuin aluksi tuntui. Siinä vaiheessa huomasinkin kirjan tempaisseen itseni täysillä mukaan.

Tapahtumat seurasivat nopealla tempolla toisiaan ja seuraavan kappaleen alussa joutui pettymään, jos tarina jatkui muiden kuin edellisessä kappaleessa olleiden osalta. Oli pakko lukea seuraava kappale, jos sitä seuraavassa palattaisiin siihen mihin edellinen oli loppunut. Jälleen kappaleen lopussa sai huomata, että uudet juonenkäänteet veivät mennessään ja sai harmitella ettei tarina jatkunutkaan suoraan seuraavassa kappaleessa. Sama oravanpyörä toistui useasti kirjan aikana. Aina pettymys kun tapahtumat hyppäsivät toisaalle, mutta samalla hetkellä uusi kappale vei jo kovaa vauhtia mennessään.

Kirjassa kiinalainen Xin Zhu on tuhonnut lähes kokonaan CIA:n salaisen palkkamurhaajien yksikön. Muutamia kuitenkin jäi henkiin, mutta yksikkö kuitenkin lopetettiin tämän jälkeen. Entiset "turistit" irtisanottiin ja heidän on ollut vaikea löytää uusia työpaikkoja tapahtuneen jälkeen. Milo Weaver on yksi heistä. Hän on  päättänyt jättää vakoojan työt ja hankkia tavallisen työn. Hänen entinen pomonsa Alan Drummond on sen sijaan jäänyt hautomaan kostoa Xin Zhuta kohtaan.

Drummond yrittää kasata henkiinjääneistä turisteista uuden yksikön, mutta Weaver kieltäytyy. Hän on päättänyt keskittyä perhe-elämäänsä eikä halua enää sotkeentua vakoojien touhuihin. Alanin ja Milon vaimot ovat ystävystyneet, ja kun Alan katoaa ei Milo voi kuin luvata selvittävänsä asian. Hiljalleen hän ajautuu entistä syvemmälle kuvioihin mukaan, kunnes ei voi enää perääntyä.

Yksi kirjan mielenkiintoisimmista piirteistä oli, että siinä tapahtui hirveästi, mutta se miksi kaikki tapahtui selvisi vasta aivan lopussa. Tässä oli myös syy, miksi ei voinut ennalt
a arvata mitä tulisi tapahtumaan. Kirja oli melko nopeatempoinen lukea, vaikka sivujakin oli ihan kiitettävästi. Lopussa kirja jätti vielä sopivasti tapahtumia auki, jotta ajatukset jäivät pyörimään kirjan ympärille vielä pitkään lukemisen jälkeenkin. Toisaalta kirjan loppu antoi myös mahdollisuuden jatkolle.

Seuraavalla kerralla kirjastossa täytyy etsiä käsiin nuo trilogian kaksi ensimmäistä osaa. Mikäli vain muistan...



Olen Steinhauer: Amerikkalainen vakooja
An American spy 2012
WSOY 2013, s. 392