Serdar Özkan: Kadonnut ruusu

Kirja kertoo Dianasta, joka on asunut koko elämänsä kahden äitinsä kanssa. Hieman ennen Dianan valmistumista yliopistosta hänen äitinsä kuolee. Päivää aikaisemmin äiti on antanut hänelle kirjeen, jonka saisi lukea vasta äidin kuoleman jälkeen. Kirjeestä hän saa lukea, että hänen isänsä ei olekaan kuollut kuten hänelle on aina uskoteltu. Hänen ollessaan pieni isä muutti pois Dianan kaksoissisaren Marian kanssa. Marialle on kerrottu vastavuoroisesti tämän äidin kuolleen, mutta hän on silti etsinyt äitiään koko elämänsä ajan.

Kirjeessä Dianalle selviää, että hänen isänsä on kertonut noin kuukausi sitten Marialle äidin olevan elossa ja antanut tälle hänen osoitteensa. Maria on kirjoittanut äidilleen ja luvannut tulla tapaamaan häntä, mutta ei ole koskaan saapunut paikalle. Maria on lähtenyt ja jättänyt jäähyväiskirjeen isälleen, jonka kopio on liitettynä äidiltä saamaan kirjeeseen. Kaksoissisar on kadonnut kertomatta kenellekkään minne on matkalla. Alkuun Diana ei halua tavata siskoaan eikä aijo etsiä ja auttaa tätä äidin viimeisestä toiveesta huolimatta. Ajatukset saavat kuitenkin toisen suunnan ja alkaa Dianan matka Marian löytämiseksi.

Jälleen yksi kirja josta takakannen perusteella odotin jotakin aivan muuta. Ei aivan minun mieltymysteni mukainen kirja, mutta ehkä joku toinen nauttii lukukokemuksesta paljon enemmän. Syynä taisi olla oma ymmärtämättömyyteni kirjan filosofisesta puolesta, joka varmasti vaikutti lukukokemukseeni. Alussa kirja vaikutti mielenkiintoiselta. Dianan ikävä äitiään ja inho kaksoissisartaan kohtaan loivat hyvän pohjan tarinalle. Odotin yhteentörmäystä ja kahden erillaisen sisaruksen kohtaamista. Tätä ei varsinaisesti tapahtunut odottamallani tavalla.

Dianan matkustaa Turkkiin löytääkseen sisarensa. Siellä hän tapaa Zeynep Hanimin. Naisen, joka osaa kuunnella ruusuja ja on opettanut sen taidon myös Marialle. Ruusujen kuuntelu vaikutti kirjassa täydeltä huuhaalta, jota en ymmärtänyt alkuunkaan. Mytologinen puoli sen sijaan tarinoineen viehätti kirjassa ja sopi myös tarinaan. Se olisi voinut yhtä lailla toimia ilman, että ruusut kertoivat näitä tarinoita.

Kirjan loppu oli todella pettymys. Odotin loppuun asti, että kirjassa olisi ollut oikeasti kaksoissisaret, mutta näin ei ollut. Valheiden verkko avautui ja Diana suli siihen mukaan sen kummemmin asioita pohtimatta. Jokseenkin tylsä lopetus, tai pikemminkin liian filosofinen minun järjenjuoksulleni.

Serdar Özkan: Kadonnut ruusu -Romaani etsimisestä ja löytämisestä
The Missing Rose 2006
Minerva 2008, s. 191