perjantai 17. tammikuuta 2014

Tadeusz Borowski: Kotimme Auschwitz

"Näemme nälkää, kastumme sateessa, meidät erotetaan läheisistämme. Näethän: se on mystiikkaa. Mikä saa meidät alistumaan kohtaloomme villisti ja miten mikään mahti maailmassa ei kykene murtamaan sitä? Ainoa aseemme on suuri määrämme, se on niin suuri ettemme kaikki kerta kaikkiaan mahdu krematorion uuneihin yhdellä kertaa."

Tadeusz Borowski oli nuori puolalainen mies, joka oli vangittu epäiltynä maanalaisesta toiminnasta. Hän ei ollut juutalainen, mutta hänet lähetettiin Auchwitzin keskitysleirille. Kirjassa hän kertoo kaunistelemattomasti elämästä keskitysleirissä, kuinka ainoa päämäärä on pysyä hengissä. Valehtelu, huijaaminen, varastaminen, uhkailu ja lahjonta ovat arkipäivää.

Keskitysleirillä sairaat lähetetään kaasukammioon, joten on pysyttävä terveenä ja pystyttävä työntekoon. Toisten vankien päivärutiinit koostuvat rautateiden ja parakkien rakentamisesta. Toiset taas lajittelevat kuljetuksissa saapuneita ihmisiä sekä heidän tavaroitaan ja lähettävät heitä kaasutettaviksi. Heistä tulee osa tuhoamisketjua. Tunteettomasti he lähettävät jopa omia sukulaisiaan kuolemaan selvitäkseen itse hengissä.

Borowski vapautui keskitysleiriltä vuonna 1945 ja kirjoitti kirjan heti tämän jälkeen. Hän avioitui tyttöystävänsä kanssa, joka oli myös selvinnyt keskitysleiriltä ja sai lapsia. Keskitysleirin jälkeinen elämä ei kuitenkaan poistanut muistoja Borowskin mielestä ja hänestä tuli tunteeton ja asiat olivat hänelle yhdentekeviä. Lopulta hän teki itsemurhan neljä päivää tyttärensä syntymän jälkeen vuonna 1951.

Kesti kauan ennen kuin sain kirjan luettua loppuun, vaikka sivuja ei kovin montaa olekaan. Kaunistelemattomia kertomuksia ihmisten julmasta kohtelusta ja yksityiskohtaisia kuvauksia vankien oloista ei voinut lukea kerralla montaa sivua. Vaikka kirjan kuvaukset ovat hyvin yksityiskohtaisia, on silti lähes mahdoton kuvitella mitä elämä leirillä on todellisuudessa ollut.

Kirja toi paljon uusia asioita esiin, joista en ollut aikaisemmin tiennyt. Ensinnäkin leireillä oli myös arjalaisia ja muitakin vankeja kuin vain juutalaisia. Toiseksi heitä koulutettiin ja he tekivät töitä. Heillä oli orkesteri, konsertteja, bordelli ja paljon muuta, tosin vasta viimeisinä vuosina. Aiheeseen tekisikin mieli perehtyä paremmin, mutta näin raskaasta aiheesta ei jaksa lukea kovin usein tai kovin paljon kerralla.

Osallistun tällä Hei me lusitaan! -lukuhaasteeseen.

Tadeusz Borowski: Kotimme Auschwitz
Like 2005, s.192

2 kommenttia:

  1. Minulla on muuten tämä samainen kirja - nyt vasta tajusin! En ole sitä lukenut, koska se on vissiin pienuutensa takia hautautunut jonnekin laatikkoon. Muistan kuitenkin kirjan vastikään nähneeni muuton yhteydessä. Pitääkin tonkia kirja esille ja lukaista vihdoin. Kirjan kansi on jotenkin pelottava, kuin kauhuelokuvasta. Kauhuahan tuo aika toki monelle olikin.

    Kiva, kun osallistuit vankilahaasteeseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vankilahaasteesi tuntui mukavan haasteelliselta aihealueensa puolesta, joten ei siihen voinut olla osallistumatta.

      Ajatukseni kirjan kannesta ovat samoilla linjoilla kanssasi. Harvoin kirjan kansi luo yhtä hyvin samanlaisia tuntemuksia itse kirjan kanssa kuin tämä.

      Poista